Revontulet loimuavat, tähdet tuikkivat
Alas tunturin laelta, reessä lapsi makaa
Perässään sudet nälkäiset, pakoon yrittää
Lapsi putoaa lumeen, armoille erämaan

Itkenyt ei lapsi tuo, pedotkin pelkäsivät
Ohikulkija lapsen löysi, antoi vaimolleen
Noidaksi uskottiin, noitasilmät peitettiin
Lattian alle kuoppaan asumaan teljettiin

Yksin suureen erämaahan, yksin ikiyöhön
Tähtiä jäi tuijottamaan
Tähdet katsoi takaisin, lasta pientä säälien
Kun äiti huusi turhaan perään.

Lapin lapsi
Kasteelta säästynyt, väkisin kristityksi kääntynyt
Kissa katsonut ei häneen, koira haukkumisen lopetti
Kun lapsi katseellaan myrskyn asetti

Yksin suureen erämaahan, yksin ikiyöhön
Tähtiä jäi tuijottamaan
Tähdet katsoi takaisin, lasta pientä säälien
Kun äiti huusi turhaan perään.

Lapin lapsi
Kasteelta säästynyt, väkisin kristityksi kääntynyt
Kissa katsonut ei häneen, koira haukkumisen lopetti
Kun lapsi katseellaan myrskyn asetti

Valossa kuutamon lauloi tyttö alla lattian, hiiret rotat seuranaan.
Kaiken näki vaikka side silmillään, onko ihme jos outona häntä pidetään?

Seitsemän metriä alle mullan lapsi noitana haudattiin
Äitimaan syliin lepoon, hiljaisuudessa laskettiin
Taivaan kansi peittonaan, kuusen alle nukkumaan
vaikka nyt lattian alla tyhjää, laulua öisin kuullaan

"Tähdet pienet tuikahtaa, ei nyt hätää ei nyt huolta"
"Revontulet hulmuaa, tuntureilta tuolta"
Missä lie nyt lapsi tuo joka näki tähtien taa?
Minne joutui viaton, vailla vanhempiaan?

Yksin suureen erämaahan, yksin ikiyöhön
Tähtiä jäi tuijottamaan
Tähdet katsoi takaisin, lasta pientä säälien
Kun äiti huusi turhaan perään.

Lapin lapsi
Kasteelta säästynyt, väkisin kristityksi kääntynyt
Kissa katsonut ei häneen, koira haukkumisen lopetti
Kun lapsi katseellaan myrskyn asetti

Nyt vaivaa perhettä köyhyys, sadon turmeli halla
Karhu raateli karjan, sudet ainoan lampaan
Isä lähti hautaa etsimään, jälkeen jäi veljestään
Soivat kellot kirkon kun palasi yksinään