mä käyn vaan salilla ja odotan kuolemaa
kukat kuihtuu ja peltoa kynnetään
on niin kylmää ja pimeää, mä juon viinaa
kaivan hautaa öisellä pihalla

perkele!
pussikaljaa, niin raskasta kantaa

routainen on tämä maa, ja rautaa tangossa
kun mika väisäsen treenatut pakarat
lyijynraskaina alepan kassalla
kalloon ikuisen kirveen iskevät

murheensa pohjattomaan viinan lähteeseen
kuin vankeina oudon, musertavan koneen
upottaa kansa sorrettu, nälkäinen
ikiyön aattona käy kohti tuonelaa

kertosäe:
Isä, poika ja mika väisänen!
kuin krapulainen seppä takoo sulaa rautaa
eikä aurinko nouse tänään, ei pimeys väisty koskaan!