LEIJONAN SYKSY

Mä taas tiellä tallaan, jo syys tullut on,
ja tuuli käy kaulaan, taivas valoton.
Jo taivaalta tihkuaa sadetta päin,
ja uutiset huonot käy edeltäpäin.
La lala laalaa…

Taas viima kylmä päin poskia käy,
ei vieläkään kylistä valoa näy.
Kun mansikkapeltoja polkea saan
näin saattaa laulu hiljaa kulkijaa:
La lala laalaa…

Pois pakenetko vaikeaa rakkautta?
Onko sun mieles sammaleista pronssia?
Nää onko syksyn päiviä leijonien?
Vai unen kalpeiden kipsikuvien?

Jo varikset kaartavat pellolta pois,
yö tulossa on, levon itselleen sois.
Kun avaruus aukee tähdin tuhansin,
mies lauluunsa kätkee lämmön liekkien.
La lala laalaa…