Kauas aikaan katkee hetki
ei se mielen ääreen palaa
tyhjä horisontti, henkäys
ei ihmisen sanaa

versoo piilastu pensaan
ei se pala
ei milloinkaan

mieli kulkee kohti paikkaa
kohti suuntaa oikeaa
ei tiedä tiestä, toivoo
kukaan ei unta saa

valominuutteihin hukkuu mennyt
ei se astu ajatukseen ei,
kuin ehkä toisinaan

ota tämä siru
se on minun ruumiini
ota tämä virta
se on minun vereni

kuninkaat nuo uudet
tomusta kuin meidätkin on luotu
vaan jos kaltaisekses luulet
olet erehtynyt

ota tämä siru
ota tämä virta
ota ja juo