Alakerrasta kuului kolinaa
minä kiroillen vuoteesta nousin
olin liian pitkään jo oottanut
ja siksi viulut soi kirein jousin
minä rappuset huojuin eteiseen
siinä portailla horjahdin, kaaduin
koko aamupäivän ja pitkän illan
siinä maassa kuin lehti mä maaduin

sinä katselit pitkään, hymyilit
olit kaunis ja pikkuisen ujo
minä maassa makasin nyhdettynä
kitukasvuinen kukkiva pujo
sinä poikkesit baariin tanssimaan
minä makasin maassa ja hiljaa
valokuva-albumi vieressäni
kansilehdessä keltaista liljaa

ja niissä kuvissa tänään on paljon
sotaa ja maailmanrauhaa
kun tuntiviisarit pyörii kuin tuulimyllyt
ja viljaksi maailmaa jauhaa

minä vuodesta toiseen odotin
siinä lattian puhtaaksi itkin
olin raahautunut jo yläkertaan
porraskäytävän kaidetta pitkin
sinä ovella seisoit kylmissäs
olit mennyt matkoillas rikki
sinä sanoit eikö me voitas olla
taas niin kuin Minni ja Mikki

mut niissä kuvissa tänään on paljon
vihaa ja katkeruutta
kun korttitalotkin kaatuvat vastatuuleen
ja vanhasta keksitään uutta

ja niissä kuvissa tänään on paljon
vihaa ja katkeruutta
kun villisorsatkin kuolevat nälkään täällä
vaikka vanhasta keksitään uutta.