Joukko nuoria menee kaupungin laidalle
Missä on pelko, vaarallisuus ja ikuinen kylmyys
Missä on pimeys, ammuskelua aamusta iltaan,
Mihin rauhantahtoisilla asukkailla ei ole mitään asiaa.

Syntyessämme kutsumme sitä Ghetoks
Täällä olen syntynyt. Se on minun kotini
Ja epäjärjestyksestä ja aseellisista ihmisistä huolimatta
En lakkaa palaamasta, koska tarviin sitä

Jotta en unohtaisi mistä olen kotoisin
Missä pelasin futista ja missa oli mun piha
Piha ilman keinuja, rikkinäisellä liukumäellä
Pelejä rakennustyömaalla ja vartijaa kaksipiippuisella

Piiloleikkejä piha-alueen ulkopuolella, sekä muuta.
Miten äiti kutsui kotiin, kovaa itkien
Moitti illoin, ruokki, opetti,
Yhtä omenaa viikossa meidän välillä jakeli

Minun ja veljeni välillä. Enempään ei riittänyt.
Kahdella työpaikalla, pahasti väsyi.
Faija oli jossain, hän ei ikinä ole kotona
Monelle tämä tarina on tuttu

Mutsi töissä, lapset omillaan
Faijan rakkautta eivät tunteneet ollenkaan
Ja riippumatta siitä, tultiin me ihmisiksi,
Mutta omaa menneisyyttä emme ikinä unohda.