Perällä kamarin, päällä laverin, makaa Katarin, tytär torpparin.
Isä katselee nuorta tytärtään, hän anelee, pyytää heräämään.
Hän silittää kättä tyttären, ei voi ymmärtää veren hyytyneen.

Kinkereiden jälkeen tytär ojaan paiskattiin, sinne ojaan kaunis eloveena raiskattiin.

Niin mustavalkoinen on matka ihmisen
Onko turhempaa kuin elo päällä maan
Näky lohduton, suru pohjaton
Mursi isänkin, jäätyi aikakin
Kumu kellojen, tuoksu seppeleen, kahaus liperin, teko viimeisin

Sunnuntaina hautajaiset isä keskeyttää, papin rouvan siihen arkun ääreen leskeyttää

Nyt nukkuu arkussansa kaunis Katarin, viattomuuttaan ei kauan saanut kantaa mukanaan.
Musta on aika ja mustaa lumikin joka peittää arkun enkelin

Nyt nukkuu arkussansa kaunis Katarin, viattomuuttaan ei kauan saanut kantaa mukanaan.
Musta on aika ja mustaa lumikin joka sataa päälle rovastin


Sanat : Rane "Iivana" Hankonen
Musiikki : Hamarapuoli