SYKSY
(Tikkanen)
ratapihalla aivan hiljaista
katson paljaita oksia
tähän aikaan vuodesta
joka päiväksi luvataan sadetta
istun yksin asemalaiturilla
kylmää ilmaa keuhkoissa
salaa karkaan auringon noustessa
oli hauskaa aikansa
en saanut sua lähtemään mukaan
ei kai sais sua kukaan
etukäteen sen tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin
tää jäädä saa, kauniiksi muistoksi vaan
väliaikaista, tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin
nurmikolla kaksin maatessa
ja taivas kattona
unohdan hetkeksi osani
kuvittelen tänne kuuluvani
tiedän että tää on harhaa vaan
valveunta, katoavaa
niinpä karkaan auringon noustessa
syksyn myötä
en saanut sua lähtemään mukaan
ei kai sais sua kukaan
etukäteen sen tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin
tää jäädä saa, kauniiksi muistoksi vaan
väliaikaista, tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin
niin, jatka vaan
ei, älä käänny katsomaan
en saanut sua lähtemään mukaan
ei kai sais sua kukaan
etukäteen sen tiesithän sinäkin
tiesithän sinäkin
hiljaisuus jää
hiljaisuus, ei enempää
hiljaisuus