Neljän polven poikamiehet
säv. + san. R.Tapiowaari




Oon vielä poikamies, kuin myös minun viisas taattokin,
hän kulkee yhä naista etsien.
Ei liian kaunis olla, sais hän kuitenkaan.
Sillä kauniit naiset aina, muut vievät mukanaan.
Mistä löytää naisen, herkän herttaisen,
niin suloisen, soman pehmoisen.
Oon vielä poikamies, kuin myös mun vanha vaarikin,
hänkin naista yhä vielä kaipailee.
Ei tarvis olla kuuma, no jos ei kylmäkään.
Kunhan vaarin sentään, sais hän syttymään.
Mistä löytyy nainen, hälle sellainen,
niin lempeä ja hyväluonteinen.
Oon yhä poikamies, poikamies on minun poikakin,
hän kulkee myötä isäin jälkien.
Ei saisi olla välkky, jos ei blondikaan.
Kunhan viisaudessaan, käy ei poikaa voittamaan.
Mistä löytyis nainen, hälle sellainen,
niin mieluinen, rikas- sukuinen.

Oon yhä poikamies, sellaiseksi taidan jäädäkin.
Jatkan perinteitä vaalien.
Ehkä puusta meille naisen veistelen,
niin hiljaisen,ja suvun yhteisen.
Ehkä puusta meille naisen veistelen,
niin hiljaisen, suvun yhteisen.
Ehkä puusta meille naisen veistelen,
niin hiljaisen ja kaikkien yhteisen.