TILA

Alussa tila oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet
nyttemmin tämä epätoivon kehto on kotina yksinäisille
Tilassamme monta kolkkaa jonne laittaa ja jäädä makuulleen
puutarhassaan puiden hedelmät kylmässä pilaantuneet

Pöllö uljaana oksaltaan katsoo allaan avautuvaa maisemaa
huutoja kurkuista epätoivoisten, sikakatras asukkainaan
Kuin suuri kivinen puuton laakso asukkaat jumalineen
toinen palvoo sadetta, toinen kuivaa maata, kolmas mitätön tautinen

Opettaa heidät laskemaan, laskemaan sormilla
sormia jotka ovat nipussa nippuja jotka ovat tilan hallussa

Näki otteen päiväkirjasta, päiväkirjan sivuilla pelkkää tyhjää
ja tyhjyydessä sanoja, sanoja uudesta alusta
alusta jossa makaa niin kuin ei olisi vielä laittanutkaan
suljetut ovat kaikki ovensa avaimet ovat sokean hallussa

Suurin siivin liitää halki synkän maansa nainen matkustajanaan
nähdäkseen suuren syvän kuilun ja kuilun kuninkaan
kuilun ympärillä sokeain lauma ja rokko seuranaan
kyynel nokasta parantamaan ne jotka etsivät kuolemaa

Opettaa heidät näkemään, näkemään silmillään
silmillä jotka ovat sokean, sokean kuolleen karitsan

San: Lasse Komulainen