Seesteisesti järki katosi maailmasta
Tippuen alas hiljalleen kuin lumihiutaleet
Luomastamme kiirastulesta, jota elämäksi kutsutaan

Jätä ei sijaa ilmaisuun sisällä asuvien
Tähdäten suosioon hierarkian ylimpien
Uhraten, valjastaen viattoman kauneuden

Seinämät tuleen lyöden, näköalan aukaisten

Nyt jo käytävistä tulleet ehto hengen terveyden
Miten ikinä joutuivat sinne
Kiertolaiset labyrintin, vailla kyseenalaistamisen häivää
"Ken saa turhan parhaiten tärkeältä näyttämään"