KONEEN VERTA (Nissinen)

Katsoin aurinkoon mut` en tiennyt mikä se on
Ja taas minä palan
Kuvittelin kaiken aivan toiseksi kuin mitä se on
Ja taas tulen alas
Etsin ikuisesti pelastusta enkä tiennyt mikä se on
Ja kuljin taas…harhaan
Murrun itkuun, alas itsesääliin ja taas muistan jotain…

Yhdessä kehdosta hautaan riensivät riemulla
Eivät tienneet heitä taotaan
Merkityksettömien kiviin kuviksi
Kääntyy päät jo toiseen suuntaan
Eikä heitä muista enää kukaan
Heitä jotka olivat pisara myrskymerta
EI KONEEN VERTA

Halusin viettää hetken rauhassa
Nyt `mut tunnetaan muukalaisena
Tutustuin miehisimpään mieheen
Ja aina se kiukkusi läpi tahtonsa
Halusin auttaa vanhaa ystävää
Möi se mut orjana- pois sai rahansa
Koko elon raahasin taakkaa
Enkä koskaan tiennyt minkä takia

Yhdessä kehdosta hautaan riensivät riemulla
Eivät tienneet heitä taotaan
Merkityksettömien kiviin kuviksi
Nyt kääntyy päät jo toiseen suuntaan
Eikä heitä muista enää kukaan
Heitä jotka olivat pisara myrskymerta
EI KONEEN VERTA

Illat potkin maata vihoissani
Itseni uneen taas raivosin
Aamuisin poltin ja pilasin sen
Vaan se ikään kostanut ei takaisin
Muistelin vanhoja muistoja ja niin muistin
Ei ne merkkaa enää mitään
Ilahdun kun näin taas vanhat kasvosi
Enkä tiennyt oli kerta viimeinen

Yhdessä kehdosta hautaan riensivät riemulla
Eivät tienneet heitä taotaan
Merkityksettömien kiviin kuviksi
Kääntyy päät jo toiseen suuntaan
Eikä heitä muista enää kukaan
Heitä jotka olivat pisara myrskymerta
EI KONEEN VERTA