Joskus kai pystyn vastaamaan ei
tukkimaan korvat, nielemään kielen,

sanomaan tänään en jaksa, ehkä huomenna sitten.
Jätä mut rauhaan!
Ei, tänään en jaksa tuskaasi kantaa, anna jo olla!

Taas tunnen jalkojen voiman pettävän alla lastini painon.
Voi, ehkä joskus oon valmis kantamaan toisten ihmisten painon.

Peilistä näien aina vain toisen
apua kerjäämässä kuin loisen.

Miksei kukaan koskaan uskoa haluu, en tahdo auttaa.
En tänään huomenna enkä koskaan, anna jo olla!