vieläkö unissasi juokset sen matkan,
kierrät talon, katsot sisään, koputat ikkunaan?
vaikka hänen lähtönsä on syksy,
ei unet poistu pakkasellakaan

lämmin aamu, rauhallinen, juuri kuten pitäisikin.
kulman takaa kuuluu liikenne heräävän
vastanukuttu nurmi vaatteissasi
saattaa pysyä ihmisiän

tiesit kyllä, ettei kaikki pääty hyvin,
eikä yksikään kesä korvaisi tätä.
hajanainen ajatus pakenee
- syvä henkäys ja kylmä käytävä

mitä sinä lapsi olisit voinut,
kuin nojata vanhaan – nojata tuttuun?
siksi askel ja ane ja saavuit kotiin,
jossa kukaan ei enää uskonut sinuun

nämä ovat niitä hetkiä, jotka seuraavat sinua läpi elämäsi

näitköhän koskaan minun hiipivän luonasi,
kun sivu sivulta luin vihkoihisi kirjoitettuna:
”jos kuvassa on tuhat sanaa, minun päässäni on raamatullinen sinua”

pelkäsit silloin sinusta tulevan kaltaiseni,
minä joka olen nyt kuin isäsi.
me nojaamme vanhaan, tartumme siihen,
ja kuristamme sen pettymykseksi

nämä ovat niitä muistoja, jotka seuraavat sinua läpi elämäsi

jos katsot aamulla ulos,
näet kun me marssimme kumarassa.
kun näemme uudelleen, tiedät mitä se merkitsee
kun näemme uudelleen, tiedät mitä se merkitsee

ystäväni, tämä on varoitus!
se on sisälläsi kuin kasvain, eikä se mene pois
ystäväni, tämä ei ole harjoitus
se on sisälläsi ja kasvaa
eikä se mene pois

ei

ei milloinkaan