tänä vuonna koko kaupunki lamaantui
kun kukaan ei osannut varoittaa
pienet kiireiset ihmiset
eikä yksikään nostanut katsettaan

”väliaikaista vain, väliaikaista vain”

joku huusi menettäneensä kotinsa
ja ne rauniot olivat liian kylmät koskettaa

iltaan mennessä se kaikki
oli muuttunut jo vedeksi
kysyit missä on rakennelmamme
ja näin linnamme virranneen joeksi, johon naapurin poika hukkui

ja jokin jäi kytemään, jokin jäi kytemään

tämä on hetkemme - pidä minusta kiinni ja risti kätesi
tämä on hetkemme

jos ei tänään, ei huomennakaan