Taas mennyt on se hän, jota rakastat,
mutta taas et sanoa saa: "Sinä palajat".
Helposti jätti kai itkuun sinutkin,
hurmaa vain toisen kai lauluin sinunkin.

Ja kaipuumaa sielujen vain kumisee,
kun Vilutautinen parkettimatolle karisee.
Eikä kaukainen ole kaadettu metsämaa,
kun Vilutautinen kuoppaan sinne kannetaan.

Kuka on se hän, jonka tahdot omistaa?
Hän se on, joka palaa ilman hintaa.
Kostunut koskaan ei parta edes surustasi,
kyyneleet kuulla sai vain laulusi.

Ja kaipuumaa sielujen vain kumisee,
kun Vilutautinen parkettimatolle karisee.
Eikä kaukainen ole kaadettu metsämaa,
kun Vilutautinen kuoppaan sinne kannetaan.

Liidät yksin yössä haaveillen.
Vaivut tekstiin hiljaa kaivaten.

Eikä unohtaa sovikaan kuinka muistot välittää.
Ei silloinkaan unohtaa saa, kun vain muistot välittää,
että olet yksin, käsissäsi maailma.

Eikä unohtaa sovikaan kuinka muistot välittää.
Ei silloinkaan unohtaa saa, kun vain muistot välittää,
että olet yksi, käsissäsi maailma.

Etkä sitä nää, laisinkaan.
Et sitä nää, kai.
Et huomaa, laisinkaan.

Et silloinkaan, kun menen pois.
Mitä jäänyt on?