Kappale syntyi 1990-luvulla ihan eri tyylillä. Tämä kouhkaava kellarirokkiversio on Vain Elämää 2025 versio siitä. Kaikki nuo pelaajat tuli aikoinaan todistettua livenä 1976-2000---jotain. Ja hiton monta hurmaavaa ihmistä tapasin silloin.

Mä en jaksa enää turista. Turha paska puristaa.
Naftaliiniin mut upottaa saa.

Mä annoin kaiken, mitä on.
Maailmain on toivoton.
Tahdon sinut vain...
unohtaa.

Ja totta kai pitäis rakastaa. Niin saatanasti rakastaa. Koska ilman rakkautta mieli synkkenee.

Mut kun se paska lentää kasvoihin, se palauttaa valon varjoihin.

Well C´est la vie sellaista se elämä on.

Voi Ei!