Laulun maailma on ehjä, ja siinä on kaikuja tarkkailla tiloja ja ihmisiä – mutta ei tavalla, joka tuntuisi toistolta vaan nuoruuden uudella kokemuksella.

Oliivipuiden suojassa, kaskaiden laulaessa, on kaunis pariskunta. Romanttinen laulu.

Laulussa on levoton vire, joka rakentuu arjen epävarmuuksista, yhteiskunnallisista havainnoista ja unenomaisista välähdyksistä.

Melkein kaikki vanhemmat haluavat lapselleen parasta.

Joku kulkee metsässä, hengitys kiihkeää, maa on märkä ja jokainen askel olisi kohtalon sanelema. Tämä on laulu, jossa etsitään jotakin, joka ehkä ei enää ole löydettävissä.

”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”. L. Tolstoi.

Tarina kesästä, jolloin tapahtui kaikki.

Laulu, jossa ihminen ja luonto sulautuvat ajan virtaan.

Mitä kaikkea löydämmekään syksyisestä metsästä.

Vielä olisi hetki tehdä retki vanhoille haudoille.

Silloin kun laulattaa, pitää laulaa.