Käsinkosketeltavaa tunnelmaa ja syvällistä äänimaailman hyväksikäyttöä.
Täytyy kyllä myöntää, että vasta tänään olen Isolationism genreen tutustunut, mutta on kyllä hienoa musiikkia kaikin puolin. Tämä kyllä veti niin sanotusti jauhot suuhun hienolla äänimaailmallaan ja hyytävällä tunnelmallaan. Tästä biisistä riittäisi kirjoitettavaa vaikka romaanin verran, mutta tiivistän omat näkökantani ja filosofiani tästä seuraavasti.

Alku ripityksestä itse teokseen:
Alkaa vaimealla, lähes täydellisellä hiljaisuudella, kunnes tulee nostatus pinnalle, josta päästäänkin sitten itse asiaan. Unimainen ja hyytävä tunnelma heti alusta pietäen, kuin heräisi uneen linnan vankilasta kahlittujen syöpäläisten keskeltä. Kahleet nuo mieleen tuo kaikuvat kilinät ja vankilan tuo mieleen nuo ovien ja lukkojen avautumiset. Tunnelma on suoraan kuin jostain kauhu-elokuvasta. Odotetaan sellissä vuoroa, jotta pääsisi teurastettavaksi. Ovi käy jatkuvasti, päitä putoaa ja verta vuodatetaan. Tuosta hiljaisesta surinasta tulee mieleen kärpänen, joka pörrää edesmenneiden päättömien ruumiden ympärillä ja joka yrittää saada heistä itselleen jotain huikopalaa, heidän rasvattomasta ihokerroksesta. Ujeltavista tausta padeista ja muusta olennaisesta ujelluksesta tulee mieleen ihmismielen tyhjyys, joka koettelee nälkää näkeviä syöpäläisiä, jotka eivät ajattele tai mieti mitään, katsovat vain eteensä ja tietävät vain oman nimensä, jos sitäkään.

Sanoinkuvaamattoman ja käsittämättömän kaunista ja synkeää äänen käyttöä. Tämä on kyllä mahtava teos, sitä en voi kiistää. Mutamaan kertaan kun on tätä tässä soittanut, niin alkaa jo pikkuhiljaa rakastamaan tätä. Tällaista lisää, ehdottomasti. Tämä ei jää tähän.

(Tähän oli vaikea antaa arvosanaa, kun en tästä musiikista mitään tiedä, joten jätin sen tästä sitten pois. Pidin kuitenkin kovasti joka tapauksessa. Kiitos tästä.)

Kuuntelin tämän muutaman kerran läpi tuossa mikseröinnin taustalla. Jotenkin tälläiset lo-fi teolliset saundit ovat aina miellyttäneet korvaani. En oikein osaa sanoa tästä muuta, kuin että ompa parasta ambienttia mitä olen aikoihin taas kuunnellut. Hmm... Oho.. Tunnin olen jo kuunnellut tätä putkeet. Mutta jooh... Hieno teos. Sellaista aavemaista rauhallisuutta, vaikka pinnan alla kaikki on aivan muuta kuin rauhallista. Sen verran El Locon mielipiteeseen, että minusta on hyvä, että tähän ei pukattu mitään väkinäistä "dramaattista kohtaa". Tämä ei jotenkin kaipaa mitään. Tämä vain on. Kaunista.

Erittäin vaikeata antaa numeroa tälle biisille koska tämä on ensimmäinen Isolationism biisi minkä olen tietoisesti kuullut ja näin ollen en tiedä kyseisestä genrestä mitään. Näihin syihin nojautuen jätän antamatta numeroarvostelua ja jättäydyn vain sanalliseen arvosteluun.

Tulee ensimmäisenä mieleen tästä biisistä että se sopisi elokuvamusiikiksi. Voisin kuvitella tämän kuuluvan jonkin kauhuleffan taustalla. Pitemmän päälle tämä on tylsä mutta soundit ovat kiehtovia, salaperäisiä ja jopa pelottavia, se tekee tästä biisistä mielenkiintoisen.

Jotkut soundit ovat loistavia ja jopa psykedeelisiä. Oisin toivonut tähän biisiin vaihtelua ja jonkunlaisen dramaattisen kohdan. Paikoitain tässä on jotain siistejä vaihteluita ja jotain naputusääniä.

Kokonaisuudessaan erikoinen ja siisti biisi.