Heti kiinnittyy huomio siihen, että tämä on sävellyksenä ja sanoituksena uusi avaus, ei suuri loikka sieltä perinteisen kitaramusiikin maailmasta, mutta kuitenkin. Eli vähän rokimpaan ja ensimmäistä kertaa itsensä ratkaiseva tarinavetoinen biisi. Juicella oli muutamia missä riimit vei tarinaa, tässä ehkä kuitenkin riimit jousti tarinan edessä, ja se on parempi niin. Sattumalta tuli juuri kuunnelta Jaakko Tepon Rötösrock, siinäkin vähän samaa maailmaa. Ja kuvittelenko, että tällä kertaa vokaalituontantoon oli panostettu monella eri tapaa entistä enemmän. Se että näissä kisoissa on vakiotyyppejä on etu myös siinä mielessä, että pystyy aina vertaamaan aiempaan tuotantoon - tämä oli isohko onnistuminen teiltä!