Välillä kisoissa on biisejä, joista kuulee, että taitava tekijä on vetässyt sen hihasta 10 minuutissa. Tässäkin on vähän sitä vibaa, ja se tuodaankin metatasomaisesti esille. Mikä erottaa tämän projektin pikabiisit muista, on se, että Snacken sävelkieli on itsessään sopivasti askeleen sivussa ihan niistä kuluneimmista harmonioista ja soinnuista. Ei tule siis fiilis, että olisi kuullut tämän ennenkin.

Rakenteellisesti vähän siinä rajoilla, että kaipasiko tähän jotain keskikahdeksikkoa? Musiikin puolesta ei ehkä niinkään, lopussa oli kuitenkin sen verran variaatiota, mutta sanoihin olisi voinut sopia jonkinlainen käänne tai uusi kulma - ehkä se kuitenkin sitten jotain? Putrolla on paljon sitä ja tuoreempana ehkä Antti Autiolla. Sen verran tässä ollaan mikserituttuja, että heittäisin selvinpäin ja läpällä myös Jopen kehiin: Pakollinen joulun romanioletettu lähtee muistaakseni joululuetteloa pakoon autoajelulle.

Yksityiskohdista vielä loppuun: kuiva kitarasoundi hiveli korvia, köörit nostaa aina kertsit uudelle tasolle, yleissoundissa on mukavan pehmeä ja tilantuntoinen soundi.

Hieno jatkumo tuotannossasi ja osoitus monennaisista musiikkitaidoista.