No nyt on raffit soundit, kunnon sirkkelöintiä. Lyriikoissa hauskoja oivalluksia. Kokonaisella bändillä tämä varmaan uppoaisi sinne Suomi-indien sekaan ihan sujuvasti. Nyt jää vähän makkariprojektin tunnelma tähän.

Komppi on aivan loistava ja erittäin mielenkiintoista kuuneltavaa muutenkin.
Tykkäsin biisistä.

Varsin ennakkoluulotonta heittäytymistä, mikä hyvä. Ismo Alankoon on kuitenkin matkaa, mutta ei siihen varmaan pyrittykään. Homma toimii lajissaan hyvin, sen mitä tajuan omassa päässä, kun ei muiden päällä voi tajuta. :)

Heti pitää kysyä, miten on saatu tasot noin ylös, ilman säröjä yms. Itse vedän masteroinnissa pikkusen punaselle, mutta desibelit jää puoleen tästä. No se siitä. Taas kuulosti ihan oikeasti luomulta, siitä plussat. Soitot toimii, kuten laulukin, sanoista ymmärsin yhtä paljon kuin yleensäkin;) Biisi itsessään hieman tasapaksu, mutta hieno toteutus korvaa paljon.

Heti ensimmäisenä kehut tiukalle kitarasoundille. Väittäisin, että tätä biisiä on treenattu enemmän, kuin aikaisempia. Soitto ainakin kuulostaa siltä, että on huolitellumpaa. Tuotanto on hypännyt myös uudelle tasolle. Raikas miksaus ja rohkeaa panorointia. Kitaroita ja lauluja äänitetty kahteen kertaan, mikä tuo stereosoundin avaruuden. Synasoundi tuo jossain kohdin mieleeni biisin Moottoritie On Kuuma. Tuo kohta missä tulee tremolokitara oikealta ja hämyistä sooloa vasemmalta on myös siisti. Paljon on saatu taas vaihtelua biisiin.

Tämän jo kommentoinkin, mut haluan lisätä että voi perskules että soi lujaa. Olet mikserin stockholm cutting room.

Hienosti toimiva piisikokonaisuus. Mukavan hapokkaan rapsakka soundi tuossa säkeistön riffikitarassa. Syystä/toisesta tykkäsin eniten tuosta "Joku kaipaa kaiken aikaa" -osasta, kai se on "se jokin uusi" mitä tuo mukanaan. Ja sitten vielä sen jälkeinen viimeinen osa onnistuu nostattamaan tunnelmaa isolleen, vaikka tehokeinot ovat varsin maltilliset [vrt sinfoniametalli tms :) ] Pähkäilin aikani noiden säröisten huiluääni(?)iskujen päällekäyvyyttä, mutta kyllä se nyt on niin, että ne tuovat tarvittavaa rosoa sinne loppufiilistelyyn :)

Tunnelma on varhainen Blur kohtaa Kaurismäen leffat. Tässä paljon äänimaailmoja jollaisia olen kuunnellut mutten yrittänyt tehdä itse. Vähän niinku kajaliosaston soundia. Tekst toimii itsenäisenäkin, mutta musa vie sen Kaurismäkeläiseen kerrontaan, joka on tyylikästä mutta sisältää komiikan - tai pikemminkin charmikkaan rentouden tai viimeistellyn silmäkulman pilkkeen.

Sanoituspuoli on se millä biisi ratsastaa kohti voittoa tai tuhoa, ja siellä olikin kivoja juttuja. Yleisesti tasaista la(a)tua alusta loppuun. Odotusarvot oli kuitenkin jo tällä kertaa korkeammalla kuin mihin lopulta yllettiin. Tunnelma oli vähän samanlainen kuin jos ottaisi kirjan ja lukisi siitä jostain keskeltä yhden satunnaisen luvun. Tämmöisenään vähän irrallinen (jostain kuvitellusta kokonaisuudesta), se voi olla toki tehokeinokin.