Tästä tulee mieleen hullujenhuoneen musahuoneeseen päässyt ammattimuusikko, joka on varastanut Kellokosken kaikki instrumentit. Hieno kokonaisuus, jonka voisi hyvin kuvitella soivan jonkin kotimaisen indie-leffan sienikohtauksen taustalla. Hyvällä tavalla taiteellinen ja rajoja & raja-aitoja rikkova pläjäys. Munniharpusta tulee aina plussa, mutta kazoosta aina miinusta, joten siltä osin ei lisäpisteitä. Laulut saisi olla hitusen enemmän pinnassa. Sanoista oli minun puurokorvilla ajoittain vaikeuksia saada selvää.

Alkaa kuin ikiaikaisella intiaanirituaalilla ja siirtyy sitten lähemmäs kohti Spede-elokuvia. Olen ennenkin ajatellut että nautit varmasti suuresti näiden sanoitusten tekemisestä, niissä on jatkuvasti hauskoja kielellisiä oivalluksia, ja kaikki on tarkoin mietittyä ilman että se kuulostaisi hetkeäkään keinotekoiselta, väkisin (tuli)tikusta väännetyltä. Toisin kuin edellinen lause. Jännä juttu miten tuo sinänsä pikku juttu, eli ajoittainen tulen rätinä, miten paljon se vaikuttaa biisin tunnelmaan osaltaan. Itse tehtyjä soittimia oli taas käytetty ja kun kuulee vain lopputuloksen, ei osaa kuvitella biisiä enää ilman niitä. Mystinen ja vaihteleva kokonaisuus osien osalta ja samalla hyvän tuulen musaa paremmasta päästä. Kyllä tätä kuuntelee useammankin kerran nautintona, ja tämä on sinänsä hyvin jatkumossa biisien kanssa mitä olen kuullut sinulta aikaisemmin. Hyvä!