Pimeän auringon kosketus,
Kalman kylmä, varjojen valta.
Maan sylistä nousee kuolon henki,
Mullan alta, mustasta taikain.

Suolalla siunattu, rikillä poltettu,
Kitkerä myrkky veressä virtaa.
Sydän jähmettyy, lämpö lakkaa,
Ei tuuli kanna, ei liekki loimua.

Kiviset tiet, kuoleman kulku,
Kättä rautaa, varjojen kahle.
Teloitus jatkuu, tuska ikuinen,
Kidutus kiveen kahlitsee kantajan.

Ei maa suojele, ei vesi pese,
Kylmä tuuli kantaa kuoloon.
Kivisen kuopan kutsu kovaa,
Muttei lohduta, nielee vain kaiken.

Pimeän auringon valo mustaa,
Kalman kosketus sydämen tappaa.
Suolaa, rikkiä, myrkkyä täynnä,
Kaikki elävä kuihtuu sen alla.

Manan maahan, multaan kylmään,
Sielu mustaan ikuisuuden sitoo.
Ei yötä, ei päivää, ei lepoa löydy,
Kaiku huutaa, kuoleman valtikka vallitsee.