Hukkui vuoriensyömäks, saaliiks' susilaumojen, Kurimukseen muistojen, kahleisiin ikuisuuden. Kalman-Akan käsiin joutui, Ajan Rouvan pyörteisiin, Saivon virrat pauhatessa, valkoveden huuto soi. Vedenpeitto-laulu laulaa, syvyyksistä sävel soi, Ei hän rantaa enää nähnyt, vain varjojen kauhu käy. Kuiskaus tuulen kantajaksi, varjojen, varjojen tie, Unohduksen mereen vaipui, kantoi taakkaa iäistä.