Tämä osui minulle ja tuloksista päätellen monelle muullekin. Tässä oli vahvasti vanhan ajan henki ja myös suomalaisuus mukana. Tarina ja toteutus tukivat hienosti toisiaan.

Nyt on Kipparikvartetti kaivettu haudastaan. Olis voinut olla enemmänkin tuota kuoron "vuoropuhelua". Aihe on toki moneen kertaan bluessissa kaluttu, mutta aina on tilaa vielä yhdelle ennen valomerkkiä. Sopiva raspi oli kyllä tähän biisiin. MIksaus kuulosti tasapainoiselta.

Noudattaa Bluesin ominaisuuksia ja menee eteenpäin kuin jokilaiva, joka on lastattu valmiuksilla juoda viskisoodaa. Laulajan raspi on Jounin korvaa miellyttävää. Melankolisuus on ilahduttavaa. Lisäksi hieno orgaani ja vaskipuhallinsoitin, hieman dissonanssia tarjoavat omantunnon kommentoivat äänet.

Mukavan bluesmaista keinahdellen etenemistä. Biisinhän on oltava hyvä, jos sen haluaa kuunnella useampaan kertaan. Sun lauluääni sopii tän tyyliseenkin musaan erityisen hyvin. Taustakuorot kruunaavat biisin. Vaikka ei mielestäni ylläkkään Blues Number 2 ja Pyhän Handyn Blues biisien tasolle, niin hyvä esitys ehdottomasti.