Luddiitti on aivan liian vähän käytetty sana laululyriikoissa. Biisi on taattua Snackea. Laadukas ja oivaltava, hyvin kirjoitettu, sovitettu, soitettu, laulettu ja miksattu. Kuitenkin tässä on mun korvaan ehkä sellanen pieni ärsyttävä pirtsakkuus. Se kai kuuluu tuohon selväpäisyyden julistamiseen, joka sinänsä on kyllä yhtä tarpeetonta kuin juomisesta laulaminen. Paitsi parodiana, mitä kummassakaan tapauksessa kansa ei ymmärrä, kuten näissä lyriikoissakin vienosti viitattiin.

Reipas meno. Biisi ja soitanta toimii. Bluesjohdannaiseksi vain ehkäpä liian iloinen ralli.