Niin siis, tämähän on loistava!

Biisi huokuu tunnelmaa heti alusta lähtien. Käytetty vire, soitettu sävellys ja tunnelmaa korostavat atmosoundit puhaltavat kaikki yhteen hiileen ja loihtivat mielenmaisemaani tarinan jännittyneestä odotuksesta. Kappale ei kuitenkaan jää laakereilleen lepäämään, vaan vauhtiin päästyään muuttuu matkan varrella rohkeasti jopa kiiruhtaessaan kohti päätepistettään, jossa kuulija yllätetään vielä kerran Don Davisin sävellyksistä minua suoraan muistuttavalla arpeggiolinjalla, joka kappaleen lopulta viimeistelee.

Edes kappaleen ainoa varsinainen ongelma, se että se on liian lyhyt ja että tällaista työtä olisi helposti kuunnellut vaikka albumin verran – tai edes tuplat sen kestosta – ei tunnu ongelmana suuren suurelta, kun kappale ehtii reilun kahden minuuttinsa aikana polveilla niin moneen eri maailmankolkkaan ja tunnelmaan.

Mitä tulee teoksen äänisuunnitteluun, se on kauttaaltaan paitsi laadukasta, myös ilahduttavan uskollista lähdemateriaalilleen. Toisin sanoen monet äänet ovat sellaisenaan tunnistettavissa, mitä ei voi esimerkiksi omastani tai Funerealin biisistä sanoa. Erityisesti iloitsen kuitenkin seuraavista kolmesta asiasta:

Ensinnäkin, olen todella mielissäni siitä, että joku muukin bongasi tuon saman akustisen basson jousella hankaamiselta tai matalalta vaskipuhaltimelta kuulostavan töräyksen, koska omaan biisiini se ei vain sopinut varhaisista yrityksistäni huolimatta. Toiseksi, etenkin nuo kohisevat ja vauhdikkaat perkussiot kuulostavat hyvinkin vakuuttavilta ja voisivat toimia melkeinpä sellaisinaan uskottavana tukikerroksena orkesteriäänityksen perkussioille. Ja kolmantena, itseltäni meni hetki tunnistaa tuttuakin tutumpi soundi, koska sillä soitettu sävelmä oli sen verran yllättävä, mutta hissi.wavin käyttäminen tuossa alun huilussa on kyllä koko kisan villeimpien vetojen joukossa hyvin korkealla.

Jos jotain, joihinkin ääniin oli jäänyt – ehkä tarkoituksellisestikin – melko paljon kohinaa, mikä häiritsi eniten muuta kappaletta hiljaisemmassa introssa, jossa tuollainen sinänsä pieni yksityiskohta korostuu suhteettoman paljon sen merkityksettömyyteen nähden.

Kun kuuntelukertoja tulee lisää, huomaan kaipaavani kappaleelle lähinnä reilusti lisäkestoa sekä elokuvaa musiikin tarinaa tukemaan.

Mutta tämä kaikki on lopulta vain pääpointtini elaborointia, kun olennaisin tuli sanottua jo ensimmäisessä virkkeessä. Kappale on lyhykäisyydestään huolimatta erittäin hieno, ja etenkin kun huomioi sinänsä vaatimattomien työkalujen asettamat rajoitteet, olen vilpittömästi vaikuttunut sen kuulemisesta.

Valtavan hyvää työtä! Tämä on heittämällä suosikkini tämänkertaisten kisakappaleiden joukosta.