Piristävä kokonaisuus. Tuotantopuolella trance-saundit ovat ehkä vähän päällekäyvät, mutta ei nyt kovin häiritsevästi. Vocoder-vokaalit on siinä rajalla, toimiiko vai ei. Ei niistä mitään selvää saa, mutta tavallaan toimii rytmisenä melodiainstrumenttina. Itse ehkä olisin vähän laittanut niitä vielä enemmän taka-alalle. Pienellä viilauksella tästä saisi tosi hyvän biisin; kaikki peruselementit hyvällä mallilla tässä.

Mainiosti nämä kisabiisit tarjoilevat erilaisia tunnelmia ja lähestymistapoja. Jotenkin vahva ja hyvin itsetietoinen tämä teos. Raidat ovat näppärästi mietittyjä ja pätevästi
miksattuja. Tykkään aina kun rummuillekin saadaan
raavittua myös sitä tilaa sekä etenkin myös niitä yksittäisiä rytmivaihdoshetkiä. Jotain vaikuttavaa tässäkin taas.
Joutuu kuuntelemaan useamman kerran tätäkin. Melkein jopa lähti sieltä Chris Rean On The Beach riffikin.

Hieno kuuntelukokemus kuulokkeet päässä. Instrumentit hyvin erottuvat. Kohdan 2:05 uudelleenkäynnistyminen oli herkkukohta, jonka kuuntelin pariin kertaan:)

Nätin kuuloista, tuttu robottimeno, ihajjees mutta ei teostesi kantaa ottava kärki.

Miksaus sulla on kyllä kaikissa biiseissä hanskassa. Sieltä ei mikään hypi silmille, vaan kaikki on sopusoinnussa. Tuo aaltomaisesti biisiä eteenpäin keinuttava syna on aika jännän kuuloinen. Tämäkin biisi sopii kisan teemaan surumielisyydellään ja tietysti lyriikoillaankin.

Ei ihan mun musaa, mutta vahvasti han tämä on toteutettu ja artistilla yhtenäinen soundi. En tiedä toiko tämä kuitenkaan itselle hirveästi sotaa mieleen, vaikka melodiassa ehkä jonkinlaista haikeutta olikin.

Ajattelin sittenkin tehdä uuden biisin kisaan ja demovaiheessa meillä on ainenkin samaa synapop-osio. Marssi rummun taisin käyttää jo edelliseen. Nyt alan jo vähän tunnistamaan kitarasoundiasi. Sanoitus oli sellaisen hätähuudon ja toteamuksen välimaastoa. Olen kuunnellut kaikki kisassa olevat biisit ja veikkaisin tämän pärjäävän aika hyvin. Uskon, että se johtuu siitä, että jotkut tyylit ja teemat sopivat yhteen - tässä pääsi käymään juuri niin.