Pettyneen pukin bluesRock Goes the Weasel |
Haluaisitko kommentoida? Rekisteröidy käyttäjäksi tai kirjaudu sisään
digius 20.12.2019 Hehheh ja hahah, kiitokset tähän astisista kommenteista. Kopsaan AnttiJ:n mukavaa tapaa kommentoida kommentteja. Oikeesti siis aivan pähee juttu antaa palautetta palautteesta! Tuo hauska tarina saattoreissun munilleen menosta, nauratti kyllä niin että kotiväkikin kääntyi katsomaan hekottelevaa tyyppiä läppärin täristessä sylissään. Koin myös armotonta empatiaa, koska talutin kerran itsekin fillarin kesäyönä kotiin ,takakumin puhjettua. No skordarit jäi kylläkin puhkomatta käyttämättöminä odottamaan seuraavaa tilaisuutta. Tuo faijalta lainaamani sykkeli muuten hävisi pihalta aamuyön tunteina. On sekin melkoista kohtalon ivaa, että yhden ainoan kerran kun lainaan pyörää, sen vorot vievät! =/ |
0
+1
+2
|
|
||
9
|
AnttiJ 20.12.2019 Muhevasoundinen kitarointi wörkkii aina. Intro toimii ja potkii biisin hyvin liikkeelle. Uruilla (?) ja kitaralla soitettu riffi oli vilpittömän hauska poikkeus siitä mitä olin juuri valmistautunut vastaanottamaan pääni sisään. Loppuosan soolo soi taas niin upeilla soundeilla, että ... Kyllä tästä melankolinen ja pettynyt fiilis välittyi erityisen hyvin. Parikymppinen kundi (omasta mielestään kovakin pukki) raahautuu kotia kohti kävellen taluttaen fillariaan, hyttyset purevat niskaa ja vettäkin vihmoo pikkutakin kaulukselle ja selkään. Treffit menivät ihan päin perskuletta: viiden kilsan saattimatka polkupyörällä Tanssipirtiltä Takaperään, "kiitti kyydistä" ja ovi kiinni nenän edestä. Kaiken lisäksi kumi puhkesi orapihlaja-aidan piikkiin pois lähtiessä. Hyvä ettei sormet jääneet oven väliin. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. :-D |
|
||
jarpat 16.12.2019 Olipa jännä. Just sanoin erään toisen "artistin" tuotoksesta, että oli jotenkin tiivis miksaus, niin tässä oli nyt sit vastakohtaa sille. Kivasti "kaikki levällään". Noin kaks kolmasosaa biisistä "makustelin" soundeja (mm urkkuset) ja jotenkin hain tästä jtn muuta, kuin mitä tää oli. Siinä oli jotenkin niin tutun tuntuisia elementtejä - ehkä jostain "kasari-skasta", mitä tää tietenkään ei ollut ja lopulta sitten nuo soolot kuitenkin sai taas päänupin kasaan, että joo; tää on pettyneen pukin blues. Mutta en ole pettynyt - en toki. Sitä vaan välillä ittekin yllättyy siitä, mitä ajatuksia ja fiiliksiä herää, kun kuuntelee "uusia biisejä", joissa ei tiedä mitä odottaa. Mutta pukkihan on vielä nuori, joten pukinkin kannattaa vaan odottaa... eix je? |
|
|||