Rummut kovin ponnettoman oloset ja basso on turhan hiljasella. Laulu tuntuu jotenkin olevan irrallaan muusta biisistä, laulu itsessään menettelee.

Kuulostaaa räpiltä.
Enemmän punkkia kuin funkkia.
Ei biisistä täysin tykännyt henkilökohtaisesti.

Aika jämäkkää tuotosta ja ei tämä hassummalta. Vähän vanhan Sepulturan stailia vokalistilla. Masiina vetää ja hevonen hirnuu. Musiikki ei katalysaattoria tarvitse, se on silkkaa pakokaasua.

Eka ajatus on että kuulostaa yamaha ns-10, vaikka en kuuntele sellaisilla. Eli jotain hassunhauskaa kuivaa japania on yläkeskiäänissä. Kivan selkeä ja kitarat on onnistuttu useimmista demoista poiketen asettelemaan toimivaan paikkaan miksausta. Sanoista saa selvää todella hyvin. Genrelle epäominaisesti tuntuu että miksauksessa on tilaa. Oikein hyvä suoritus, eikä kappaleessakaan ole mielestäni mitään vaittamista. Kertsiä voisi kasvattaa vaikka DX-7 jollain kalsealla matolla niin saadaan japanin markkinoille tuttua soundia. Kiva Yamaha 1984 mainos tuli tästä.

Guitars was rather ok and the song itself. It's just the vocals what are not right espeially when singing high. Cannot take this seriously with this kind of vocals.

toivottavasti tästä tulee studioversio vielä. Laulaja uskottava. biisissä hyvä jännite ja pitää otteesssa loppuun asti. Tämä on ihan hitti kamaa kun toteuttaa kunnon tuotannolla. Jotain faith no more fiboja tulee, samoin muut Pattonin teokset. Tiedä sitten mistä vaikutteita on haettu.

En ole varma mitä ajatella siitä että laulu on noin poskettoman pinnassa. Toisaalta niin on Darkthronen Panzerfaustillakin. Mutta tämä ei kyllä pysy kasassa.

Sillä hetkellä kun vokaalit tuli mukaan - eli melkein heti - otettiin kuulijalta luulot pois. Selkeästi nu-metal vaikutteita nautittu. Mutta ei liikaa. Kontrasti tuo aggressiivisen vokaaliosuuden ja sitten sen vähän leikittelevän B-osan laulannan välillä on hyvä.

Soundit tosi tuotetun oloiset niin hyvässä kuin pahassakin.

Jos nyt jotain rakentavaa palautetta voisi antaa, niin biisi loppuu kuin seinään. Tavallaan ok tehokeino, mutta 2:11 pitkään raitaan olisi voinut jonkin outron miettiä.

Voksut (oliko peräti kaksi eri laulajaa) erikoisen irtonaiset, mutta otetaan se plussana nykyaikana, kun editointi ja virittäminen on klassikon päässä. Ihmismieli etsii aina jotain vertailukohtia, tulisiko tästä joku Faith No More mieleen? Loppuu hieman kuin seinään, albumiraitana toimisi?

Pointsit siitä että tässä musalajissa basso kuuluu! Laulu oli omaan makuun miksattu vähän turhan pintaan, ja itse heivaisin puolet korkeammasta kitaravinguttelusta pois, mutta näähän on makuasioita.

Demobiisiksi täähän oli ihan tosi hyvän kuuloinen, ja siellä taustalla kuului basson ja kitaran jykevä rytmiryhmä tekevän välillä ihan mielenkiintoisia juttuja. Oiva suunta tällä biisillä siis.

Erikoista ja viihdyttävää musaa, vaikkakin etenkin soundeissa viilaamisen varaa. Kaikesta saa kyllä selvää, mutta jotain ytyä kaipailisi.

Vokaalit ovat kammottavat! Nyt tyylinmuutosta kehiin. Biisi on keskinkertainen, ei huono, mutta nämä laulut tappavat ihan minkä tahansa kappaleen. Laulajalla on varmasti potentiaalia parempaan. Laulutyyli vaihtoon.

Kommenttiringissä tuli vastaan. Ihan hyvä rokkibiisi, toisaalta aika tavanomaisen kuuloinen mutta soundit on hyvä ja aika hyvinhän tässä fiilis välittyy. Vokaalit on miksauksen kannalta omaan makuun jotenkin vähän liiankin pinnalla. Taustahoidot on oikein hyvät ja kitarat ja rummut jytisee oikein hyvin. Kitaraleadi on vähän turhan ohut eikä jotenkin oikein istu biisiin. Sen olisi voinut jättää poiskin eikä biisi olisi huomattavasti muuttunut.

Biisin paras: Aggressio
Biisin huonoin: Tomisoundi ja kitaraleadin ohut soundi.

hyvä meininki, laulu kuulostaa omaan korvaan vähän liian kovalta verrattuna kitaroihin.

Asiallisen oloista meininkiä.edellisiin yhtyen mitä tulee mieleen.

Vokaalit ovat vähän väkinäisen kuuloiset ja aika pinnassa. Life of Agony nousee itelle vähän mieleen. Kyllä tässä ihan aineksia on, että ne vokaalit ovat oma kynnyskysymykseni.

Kuten alempana jo kommentoitu, miksauksen balanssissa parannettavaa. Kitaroita vaan enemmän framille räyhäämään, nyt jää ontoksi se puoli vaikka asenne siellä on ihan ok. Laulussa vedetään kaikki fraseerauksen väännökset mitä rockhistoriaan on laulettu, mutta ihan vakavasti niitä ei pysty kuuntelemaan...liekö tarkoituskaan. Pikkasen ohikaistan viisu.

Miksauksen kun saa kuntoon, niin toimisi varmasti paljon paremmin. Nyt laulu tuntuu olevan liikaa kaikkien päällä

Ronskisti röyhkeä vokalisointi. Aika kuiva ja vahvasti pinnassa miksussa, voisi olla hilpan enemmän kitaravalliakin framilla. Kitarat potkivat siististi.

Jännä ja omaperäinen biisi. Parannettavaa. Kitara voisi olla himpun kovemmalla ja puhdas laulu/räpintapainen voisi olla vähemmän vittumaisella äänensävyllä vedetty.

Hyvää jyrää, välillä vokaalit menee aika pitkää samassa sävelessä, jotain pientä vaihtelua vois hyvinkin toimia: Melodisempi laulu, laulaja kuitenkin osuu nuotteihin eli reeniä.

Tästä huomaa, että biisi on hiukan demoasteella. Yleisesti vaikuttaa ihan hauskalta rallilta, josta ajoittain tulee mieleen Faith No More, mutta muutama parannusehdotus tulee mieleen.

Jonkin sortin intro olisi minusta ihan pätevä lisä alkuun. Ja toinen mikä minulla häiritsee, on että tuo laulun korkeampi kohta erottuu muusta biisistä jotenkin häiritsevästi. Se kuulostaa jotenkin paljon kovemmalta kuin loput laulusta.

Muuten kuulostaa oikein hyvältä minun korvaani, mutta miksi tämä loppuu ihan kesken? Vai onko tarkoitus että tämä jatkuisi toiseen biisiin vai onko kyseessä taiteellinen ratkaisu?

Oh yeah!!! kunnon Faith No More meininkiä. Biisi toimii ja mukavan kompakti paketti

Tässä on hyvä ote ja miksaus on selkeä! Ainut mitä kaipaisin, olisi se, että sanat voisi artikuloida paremmin. Muuten todella hyvää jälkeä.

Yleensä ei erityisemmin pidä tämän genren biiseistä, nyt vähän eri juttu! Ylärekisterin kitarat toi väriä kyllä. Pari minsaa meni äkkiä. Kannattaa säilyttää toi puhemainen laulu säkeistössä. Tässä jäi vielä kaipaamaan melodista ja tarttuvaa laulun B-osaa ja ehkä vielä loppupäähän melodinen laulun C-osa!