Onpas kitaroissa komeat soundit ja muutenkin biisissä on tukeva meininki. Hyvin taustasta erottuva banjo on metka ja yllättävä lisä; tai oikeastaan vähintään sivuosan esittäjä. Mainio kontrasti muuhun meininkiin. Riffit tuntuvat sopivan vaan ei liian tutuille, ja niinhän hyvissä rokkibiiseissä usein on kun liikutaan ns. genren kovassa ytimessä. Biisiin vaan vähän lisää mittaa, hyvät sanat ja vokaalia kehiin!

No tässä oli "esimakua tulevasta"?
Heti alkuun tuli hyniö, kun eka kymmenen sekkaa meni ZZTop-riffillä - kera banjon. Mut sitten siirryttiin sellaiselle jännälle loppuosiolle, jota mä kutsuisin "jenkkiletkeäksi". Amerikkalaisilla yhtyeillä / artisteilla on paljon suosittua matskua, joka ei mene ihan balladina, mutta ei sitä oikein voi tanssiakaan. Musta ei ole koskaan tullut sen suuntaisen musiikin suurta ystävää (Neil Young nyt vaikka menköön yhtenä esimerkkinä). Pitäs olla vähän enemmän menoa mun makuun. Tai jtn rosoa lisää. Konerumpu ei tässä ollut ihan parhaimmillaan. Banjosta plussat, kylläkin. Mutta tää tanssittavuus ei täs kyl toteudu...