Olisin kaivannut rankkaa efektointia jokellukseen. Nyt jätti vähän kylmäksi. Myös liian pinnassa ehkä jokellus, jostain kaukaa kaikuen se olisi pelottavampi - sillai mitä mun vaatekaapissa on. Itse taustasta oli myös hieman vaikea saada selvää, en tiedä oliko tarkoitus..5:37 alko kunnon revittely..En myöskään pidä yhtään jokeltelun aiheuttamasta säröstä, se ei kuulosta halutulta..Noh, mitäpä sitä muuta - nyt on kypsä psykiatrille..

Tämän kuunteleminen rikkoo kyllä kotirauhaa viemällä turvallisuudentunteen mennessään - hyvin onnistunutta horroria.

Kaunista. Lapsiääni tekee sen heti alusta alkaen. Spooky-tunnelmaa on taustoissa todella irrallisestikin välillä, joka ei todellakaan haittaa kokonaisuutta. Lapsen aivastus, päristelyt ja innostuneisuus tekee tästä kotoisan. Neljän minsan paikkeilla tulee jotain mikä tekee pelottavia epävarmuuksia kuulijalle ja pahinta on, että...AI SAATANA! että pelästyin tyttöystävääni!! joka pelästytti minut tulemalla pimeästä vierelleni kaikessa hiljaisuudessa, kuunnellessani ttätä luureilla, Arghklumps!

Tässä taasen kuulostaa siltä, et sä alussa kuristat mistään mitään tietämätöntä pientä ihmislasta, ja sit vähä kutitellaan mahasta ettei se itkis... Mistä v...sta sä saat kiksit tällaseen?

jos keskittyy kuuntelemaan vokalistia on hymyä herkässä. taustat taasen suhteellisen peloittavia. kokonaisuus spooky. kappaleen säveltäjä on selkeästi iloinen, reipas ja hieman mielikuvitukseton hemmo.

Pahus, minen tästä saanut kauhua irti millään, enemmänkin hymyilytti tuo suloinen kurlutus sun muu ökellys ja ähkiminen.

Tyylikkään oivaltava biisihän tämä on.

Biisin loppua kohden alkoi palleassani tapahtua sellaista lievää nykimistä, hekotuksen alkua, se on hyvä asia, ihmisen tulee kokea asiat palleallaan, useimmiten.

Kontrastina tuolle ujellukselle ja muulle suhinalla babyn äännähtely on erittäin lohdullista ja voimallista.

onnekas on hän, joka ei todellisuutta koe. ei sitä näe, ei maista, ei haista, ei tunne, ei kuule, eikä kokemisen rippeitään järjestelmällisesti prosessoi. uteliaisuus on alkukantaista, uteliaisuus usein johtaa virheisiin ja vahinkoihin. se voi johtaa myös pelkoon ja traumoihin. joskus se johtaa oppimiseen, ja usein kaiken edellä mainitun kustannuksella. usein uteliaisuus vain pettää. pettää sen pienen onnekkaan joka ei voi kokea mitään, kokea muuta kuin oman todellisuutensa hirviöt, tulevaisuuden enteet. ja niitäkään ei ymmärrä kunnes on jo liian vanha pääsemään niistä yli. joskus onkin vain helpompi jäädä taantumukseen, kokemukset ovat sentään aitoja ja tuoreita, eikä muuta.

Mielenkiintoinen kappale hauskalla elementillä. Hieno, tietyllä tavalla pelottava, mutta silti osittain iloinen teos, vauvaäänet tuovat teokseen iloisen puolen. Voisin kuvitella kappaleen nimen olevan "Valopilkku keskellä pimeyttä." Vauva olisi siis ikäänkuin suunnan näyttäjä, ja kun hänen luokseen pääsee, kaikki olisi taas hyvin.

Tämmöstä musiikkia ei joka päivä kuule. :o Alkupuoli varsinki oli oikeasti hieno. Jos täs ois ollu vähä vähemmän horror-vaihdetta ja hellyyttävämmät melodiat niin tää toimis mulle kauniina lastenlauluna. Gu gu gu gu! Voi hellanlettas. ;)

Tämä biisi jaksaa jotenkin kerta toisensa jälkeen tehdä sellaisen vaivaantuneen olon. Tämä ei pääse koskaan "ohi korvien" vaan pakottaa lopettamaan muut toiminnot ja alkaa ihmettelemään, että mitähän sitä taas oikein alkoi ihmettelemään. löydän sen hämärän kontrastin tuosta tuon taustan kylmyydestä ja surullisuudesta ja sitten Janikan äännähtelystä, mikä on jotenkin niin huoletonta ja iloista. Yritetäänkö tässä asettaa jotenkin "paha maailma" taustaksi siitä tietämättömälle vauvalle? Tässä on varmaan se vaivaantumista aiheuttava kontrasti. Tämän levyn biiseistä tämä on kyllä oma suosikkini. Tässä on niin paljon kaikenlaisia ajatuksia herättäviä juttuja. Tuo kuoron kuuloinen juttu joka lopun taustalla tulee mukaan. Sekin ikään kuin vainoaa vauvaa, ilman että lapsi siihen mitenkään reagoi. Siis niin..=)

Vauvan ääni pilaa biisin kokonaan

Vauva ja synkkä padi luovat heti voimakkaan kontrastin, joka nostaa heti jännitettä. Tuntuu sydämessä minulla. Tulee mielikuva tabula rasa-tyyppisestä viattomasta vauvan mielestä, ja pahasta maailmasta mikä odottaa sitä ja rupeaa kaventamaan sitä viattomuutta, ihminen rupeaa kasvaessaan luomaan käsitteitä jotka kaventavat sitä. Näin tulkitsen biisin nimen, taannutaan todellisuuteen missä pieni lapsi on, kun se vauva näkee sen ilman rajoituksia. Erittäin vahva tunnelma tässä. Vauvan arvaamattomuus ja taustan synkeä rauhallisuus toimivat erinomaisesti. Pieni tiivistäminen olisi ollut minusta hyväksi, ehkä noin minuutin lyhyempänä olisi säilyttänyt jännitteensä loppuun asti.

Ihan sairaan ahdistavaa kamaa, varsinkin näin kahden jälkeen yöllä, kuulokkeilla kuultuna. Kipristää mahanpohjasta.

Tässä on loistava idea ja Haava sähän oot humoristi. Ei tartte myöntää kuitenkaan. En vaan saa tästä kiksejä irti ku on nii nuori chiksi.

Mä en kyl tajuu miten täst tulee kuva, et vauvaa olis kiusattu :O Mä oon muute yhtä hyvä lulaja ku Janika! Jos esim posseryhmää kiinnostaa. Ja mua on helpompi nauhottaa.

Aina kun vauvan äännähtelyä liitetään johonkin synkempään matskuun minulle tulee hämmentynyt olo.

Tshernobylin lapsi autiossa talossa

Tekisi mieli sanoa kaikenlaista..
Rupes melkein itkettään..
Mitä pimeyttä, ja sekin kuulijan päässä,pirun kiusallista.
jättäkää se lapsiparka rauhaan!

iha oikeesti, mitä vittuu sä teit sille pennulle???????????
pitäskö tästä ilottaa jollekki??????
ei voi sanoo ku et, helvetin häiriintynyttä!!!!!!!!!!!!!!

Jäähyväiset kuolleelle kivelle oli oikeesti iha vitun pelottava, mut tää on jo pedari hommaa!!!!!!!!

Tunnetiloja... Melkein välittömästi biisin pyörähdettyä soimaan nousi pinnalle tuntemus "Mitä hemmettiä!?". En osannut todellakaan odottaa tällaista materiaalia.

Ei tämä suoranaisia kauhun tuntemuksia aiheuttanut, jos se oli mahdollisesti tarkoitus. Myönnetään, että äänimaailma loi aluksi ahdistavan olotilan, mutta siihen hieman turtui biisin edetessä. Jotain muitakin kummallisia fiiliksiä tuolla päässä jylläsi, mutten ole niin varma miten ne sanoiksi pukisin.

Musiikillisesti tuolla taustalla soi oikein mugavia ja surrealistisia padeja ja muutenkin tunnelma on aika ovela. Rakenteellisesti tämä on kyllä vähän yksitoikkonen ja mielestäni pituuttakin olisi voinut olla vähemmän. Mutta ole sinä aika työn tehnyt kun olet noita jokelteluita nauhoitellut :)

tätä kun kuuntelee krapulassa, niin noutaja tulloo.

Nyt rupes ahdistaa ja pahasti! Täs pitäs olla joku varotus. Mun mielest vauvat on muutenki jotenki.. pelottavia... :D Hienosti tehty kyllä, siitä ei mihinkää pääse, en kuitenkaan ihan melkein 7 minuuttia jaksa/pysty kuuntelemaan.

Tulee mieleen uinu uinu lemmikki-elokuva jossa se kersa viiltelee akillesjänteitä poikki.

Tätä kappaletta kuunneltaessa kuulija ei voi tietää mitä seuraavaksi on odotettavissa - toimii aina. Todella riipivän karmaiseva tunnelma tässä on. Biisi ei päästä kuulijaa helpolla: kappale on kuunneltava loppuun asti, on tässä sen verran painostava tunnelma. Enpä ole tätä ennen tällaiseen taidepläjäykseen vielä mikserissä törmännyt. Vakuuttavaa.

Ensivaikutelma ihan jees, hyvin miksattu ja saundit mahtavia. Teos luo kieltämättä syvää tunnelmaa. Parhaillaan kuunneltuna jotain muuta tehdessä. Vauvaääni erittäin riskinaltis, eri kuulijoissa varmasti syntyvät hyvin erilaiset reaktiot, tulevaisuudessa käytettävä varoen.

Kyllä kontrasti toimii ihan hyvin-vauvan viaton jokeltelu, jonka todellisuus on vielä "siellä" muualla vs. konkreettinen aistienvarainen todellisuutemme, joka vain odottaa sopivaa hetkeä napatakseen yksilön tähän kolmiulotteiseen maailmaan. Eihän tämä pelottava ollut lainkaan-ei ole varmaan ollut tarkoituskaan. Kokeilu kahden maailman välissä.

Ensimmäisten tahtien aikana meinasi kyllä tulla paska housuun.

Äärimmäisen pelottavan kuuloista varsinkin luureilla kuunneltuna yksin pimeässä huoneessa. Taustalla oleva "murina" on erittäin kivan kuuloista. Tunnelmointia. Tulee mieleen liekin lepatus, mutta sitäpä taisi jossain kohdassa ollakin (?). Alkujärkytyksen jälkeen homma menee vähemmän pelottavaksi (lapsen ääntely muuttuu arkiseksi), kunnes neljänminuutin kohdalla alkaa sitten paukkua. Tuo kauhea syntikkahapuilu on erittäin hyvä ja tunnelmallinen. Vainoharhaiseksi tulee, mutta niin minulle käy yleensä noisea (onko tämä edes noisea?) kuunnellessa.

Lopussa tulee sopiva nostatus, kun lapsi alkaa äännellä epänormaalisti, tämä on pelottavaa materiaalia. Eläimen liikehdintä on myös pelottavaa (se joka siirtelee tuolia). Tässä on ilmeisesti kuitenkin kyse sci-fi-kauhusta, jossa tyttönen joutuu muukalaisten koekappaleeksi. Pelottavaa. Älä tee tällaista enää koskaan.

Yksi asia mikä rikkoi tunnelmaa oli lopun sellainen: "se olikin vain pahaa unta"-tunnelma. Siis kun pörinä loppuu ja tuoli siirtyy ilman pörinää. Muuten erittäin hyvä.

Aavemusiikin mestari Haava ei tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, tunnelma kappaleessa on harvinaisen karmiva. Mieleen tuli hylätyssä talossa jokelteleva kummitusvauva. Kappale vähän antoi odottaa että lopussa olisi tapahtunut jotain dramaattisempaa, mutta näin ei kuitenkaan käynyt. Yllätyksellisyyttä sekin, I guess. Hieno, ahdistava fiilis kuitenkin, siitä pointsit.

Vähän tuntui menevän ristiin taustakohinan ja solistin tulkinta. Ei tuntunut lapsella mitään elämää suurempaa hätää olevan. Syytä olisi, kun pimeän voimat selvästi nurkan takana odottelevat. Ehdottomia helmiä oli noi mustavalkoscifileffa-synaleijuntakohdat aina silloin tällöin. Loppuun olisi voinut ladata vielä riipaisevampaa jännitystä, teräviä, nopeita ääniä ja pelonsekaista juoksentelua.

onko tämä joku vitsi? tällä ei nyt ollut mitään tekemistä musiikin kanssa, ja tästä ei kyllä löydä kauhua etsimälläkään, ellei nyt vauvan ääntely ole sitä.

Minuakin välillä vähän pelotti että mitä sille mupelolle tehdään tai mitä se itselleen tekee. Hmmm... Tästä on vähän hankala sanoa mitään. Hmmm... Olisin kaivannut muksun ääniin sellaista vähän vähemmän karua soundia... Enemmän tilaa ympärille. Ikäänkuin "elokuvahuone", eikä oikea huone.

Kaikki piinaavat seitsemän minuuttia odotin jotain yllättävää, kuten tärykalvot rikkovaa kirkaisua, mutta eipä sitä tullutkaan... Kuinka voikaan lapsen äänestä saada aikaan niin painostavan tunnelman. Todellista kauhua!

Assosiaatio Blair Witch Projectin sekä Silent Hill-pelien äänimaailman on väistämätön. Mikäli huoneeni olisi pimeä ja kuuntelisin tätä kuulokkeilla, voisi iskeä lievä paniikki joten pitääpä testata kunhan tuo aurinko laskee.

Tämän Janikan mokellukseen kun olisi vielä saanu jonkin friikahtaneen choruksen, timestrechin tms. happoisen efektin niin vaikutelma olisi aivan täydellinen. Tuolla tavalla täysin käsittelemättömänä illuusio on vähän hatara, mutta silti hyvin häiritsevän kuuloinen.

Meinasin jo napauttaa progressiosta mutta loppupuolella tulikin sitten ilahduttavaan tapaan tuota kolkkoa "laboratoriosoundia" syventämään äänimaisemaa.

Kekseliästä, hyvin rakennettua ja ennen kaikkea häiritsevää ambienssia, now you got me.

Todella, se basso siinä 2:35 kohdalla...! Lllloistava. Tulee kyllä vähän synasävelien kieroutuneisuudesta arveluttava olo... Lapset ovat kuitenkin jotain niin syyntakeetonta ja koskematonta. En ehkä haluaisi kuulla tätä uudestaan kovin pian. (Tosikko? :)
Sellaisenaan biisi herättää ainakin erittäin vahvoja latauksia kuuntelijassa.

right... seitsemän minuuttia vauvan ääntelyä ja porukka on ihan mehuissaan. Ensinnäkään lapsen käyttämistä "kappaleessasi" ei voi hirveän omaperäiseksi keksinnöksi sanoa. Se ei edes haittaa vielä, mutta kun sen tuomia vahvoja puolia ei oltu edes käytetty hyväkseen. Jokeltelu ei vaan kuulu omaan käsitykseeni kauhusta. Ja kauhusta tämä olikin kaukana (paitsi jos ei laske sitä faktaa mukaan, että tätä pitäisi vielä jotenkin numeroilla arvostella). Itsessäni tämä teos ei kyllä herättänyt minkäänlaisia tuntemuksia, paitsi aikaisemman työsuhteeni päiväkodissa.

En osaa millään antaa tälle minkäänlaista numeroa, kun en itse tätä musiikiksi laske. Täytyy ihmetellä tuota sinun fanikaartiasi. Ehkä he ovat löytäneet jotain mitä minä en ymmärrä tuotoksissasi.

Kyllä tästä tuli tuskainen olo, vaikka kuulostikin siltä että ainakin paikka paikoin tuolla vokalistilla oli jopa hauskaa. Tuo tausta sekoitettuna siihen jokelteluun pisti minut kyllä tavallaan odottamaan jotain todella ikävää. Sitä todella ikävää ei tullutkaan, joten se tuskainen olo ei edes purkautunut.

En tiedä johtuuko jo valmiiksi huvittuneesta mielentilasta mutta tästä oli kyllä kauhu kaukana... siis olihan tuo "pelottava" musiikki tuola mutta mua vaan oikeesti rupes naurattaan noi jokeltelut siinä. Ehkä se olis korjaantunu jos ne taustamelodiat olis tullu vähän painostavammin sieltä takaa. tai sit noi jokeltelut olis vähän "kauempana" ei ihan siivä vieressä mutta ehkä jos ne olis jossain toisessa huoneessa, tai siis kuullostais siltä.

Hienosti kyllä tosin loppua kohden jotenkin tuo tunnelma nousee pelottavammaksi mutta ei ehkä kuitenkaan tarpeeksi pelottavaksi.

No johan! Tämä täytyy kuunnella pariin kertaan. Täytyy sanoa että onnistuit yllättämään tuolla instrumenttivalinnalla. Elävä homo babiens. Ajatuksena kertakaikkiaan vallattoman hyvä; siis niistähän ei koskaan tiedä mitä tulee ulos (Suusta), mutta eläimellis-inhimillinen perusilmaisu on varmasti aidoimmillaan juuri tämänikäisissä vokaali-instrumenteissa. Itse asiassa uskaltaisin arvata että biisin nimi viittaa juuri tähän suuntaan.

Mahtava kliimaksi 2:37-2:43! Basso(?)-lapsihitti. hhhng-GÄFshhn.

Se alkaa hermostua jossain vaiheessa tuo instrumentti. Tosi miellyttävän kuuloinen tuo 'ollako vihainen vai eikö olla vai mitäkä olla' -ääntely.

Huh, mikä korahdus tuolla lopussa. Eikun sehän olikin jonkun soittimen kielistö.

Äänimaisemasta tykkäsin. Eritoten vaikutuksen teki se nakse suurinpiirtein minuutista minuutti viiteenkymmeneen. Jotenkin tuo horror-aspekti ei minullekaan ihan vielä auennut, mutta luulisin sen selvenevän muutaman kuuntelukerran jälkeen. Makea tekele taas.

hieno taustaäänimaailma ja vauvaäänet :)

Sä olet löytänyt nyt juuri itsesi. Sä olet sun pieni vauvasi,joka haluaa olla isälle mieliksi.Sun musiikkisi on myös kehittynyt ja rauhoittunut ja mä näen sen myönteisenä.
Horroria en löydä hakemallakaan tästä piisistä vaan rauhallista kotona olemista, kitos Janikan. Ambienttia tämä on enemminkin.

Nyt ei toimi ihan niin hyvin kuin noissa aikaisemmissa biiseissäsi. Mä en vain saanut tunnelmasta kiinni. Vokalistilla oli kyllä kaunis ääni, mutta se ei oikein tuntunut sopivan muun biisin kanssa. Vokaaleihin olisi voinut lisätä jotain kellarisoundiefektiä. Nyt kuulosti siltä että toisessa suunnassa joku pelaa jotain tietokonepeliä ja toisessa suunnassa joku katsoo vanhoja kotivideoita siskostani pienenä. Eli kuulosti siltä että voksut ja tausta tulevat eri suunnista ja eri tavalla, ja se rikkoi kokonaisuutta.. Ehkäpä taustaa enemmän esille ja voksuja hieman taustemmalle.

Kieltämättä taustasta tulee mieleen joitakin 70-luvun italialaisia kauhuelokuvia ja luovat synkkää tunnelmaa. Janikan jokeltelut loivat täysin erilaisen tunnelman kappaleeseen ja lopputuloksena biisi loi itselleni varsin kummallisen ja ristiriitaisen fiiliksen.

Mitä ilmeisemmin melko pirteällä tuulella olleen Janikan jokeltelut ja äännähtelyt kuullostavat minun korviini jopa melko suloisilta ja välillä aika hauskoiltakin. Vauvanäänet on miksattu niin eteen, että tausta meinaa melkeinpä unohtua kokonaan. Välillä ihmetyttää, että mitä sille vauvalle oikein siellä tehdään...?

Melko hiljaisesti ja hienovaraisesti kauhumaisia tunnelmia maalaileva Tausta ja arkiset vauvanäänet tuovat toisaalta melko absurdin, kieroontuneen tunnelman.

Vauvanäänet olivat loppujen lopuksi minun korvaani sen verran arkisen kuulloisia, ettei erityisen kauas arkisesta lapsensyöttötunnelmasta päästy, eikä sen kummempia mielleyhtymiä päässyt syntymään.