Herkkä balladi. Syna taustat mukaan ja hitti on valmis!
Tsemppiä skabaan!

Kaunis biisi.

Mä en vaan kestä tällaista melankolista riparikitaratouhua ollenkaan. Ymmärrän kyllä, jos jotain tää kosketti - ei siinä mitään - mutta näitä on kuultu niin tuhat ja yks kertaa ettei se tuhannestoinen enää oikein nappaa. Kaipaisin jonkilaista tuoreutta ja uutta suuntaa loppuunasti kaluttuun, silti niin ah ihanan kuuloiseen, akustiseen kitarointiin. (Ps. Jos kiinnostaa, niin etsi käsiisi esim. Lauryn Hill: Unplugged 2.0 - itse näin sen DVD:nä ja se täti osaa kyllä landolaa käsitellä ja laulaakin vielä!)

Klassisen koskettavaa.. Rauhallista... Laulajan ääni on hyvä... Pidin... Lämpöä... Sanotus kertoo tunetilasta... Se kertoo siitä klisesti... Erittäin kliseisinja kulunein kielikuvin, enkä siksi osaa sitä arvostaa... Se ei myöskään tuo mitään uusia näkulmia aiheeseen... Ei edes pikkuriikkisen uusia näkökulmia... Mutta kyllä tuo tyhmiin teini tyttöhin uppoaa satavarmasti, kun biisikin on on näin hyvä... Biisi eteenee klassien mallikkaasti ja onnituu olemaan sekä kaunis, että sävellykselytään juuri sopivan kulmikas, jotta se jaksaa kiinnostaa... Tätä on itseasiassa aika kiva kuunnella... Haikeus koskettaa mukavasti... Vielä kun nuo sanat eivät olisi kuin suoraan "Create-a-LoveSong(TM)"-genraattorista. Samasta aiheesta voisi puhua tureemminkin. Haikeus on hieno tunne... hieno.

Perusarvojen äärellä ollaan - rehellistä ja suoraselkäistä esitystä, josta tekijän on helppo olla ylpeä!

Piti sanoman tuossa ylempänä että "..arvostan musiikkiasi..". Kirjoitusvirhe :)

Tämä on taasen sellainen laulu joka tämän haikeudessa käpristelevän tempaisee heilumaan mukana. Todella herkkä laulu ja sävelmä on hieno. Sointukulku ei ehkä ole uusi, mutta tälläisen tunnelman luominen ei onnistu keneltä tahansa. Juuri tällaista on vain Marianvalinta. En ehkä ole vielä aiemmin maininnut, mutta arvosta musiikkiasi todella paljon. Uudestaan ja uudestaan soitan laulun.