Tekstistä tekee hyvän se, että siitä löytää jotain heijastuspintaa omiin kokekemuksiinsa. Tekstistä tekee hyvän myös se, että tulkintoja on yhtä monta kuin tulkitsijoita. Tänään koen tämän runon jonkinlaisena menneisyyden hetkellisenä kosketuksena siihen hiljaiseen, herkkään ja vastaanottavaiseen nykyhetkeen, jollainen on esimerkiksi aamukahvi parvekkeella auringonnousun aikaan. Huomenna koen tämän varmaankin jo toisin joskaan en väärin. Sillä kuulijalle on tärkeätä saada jonkinlainen henkilökohtainen kosketus kuulemastaan ja tämä kyllä sen antaa... huomennakin.

Harsoisen huivin läpi katsellen voi nähdä maailman toisenlaisena, kuinka kuttaperkkataivas pudottelee pilvistään vettä, kuvio karttoja kallioille, pisaroissa tunteiden aihiot auringossa kimmeltäen.... hyvin lausuttu ... onnistunut selkeä äänitys..