Laulu erottuu selvästi, vaikka tausta onkin paikoin melkoista sekamelskaa. Lauluun en ota sen kummemmin kantaa, mutta että ehkä minuutin pari lyhyempi veto olisi voinut olla. Tämä alkoi loppuun päin jo vähän toistamaan itseään.

Tän alku kuulostaa ihan mielipuoliselta tuon munniharpun (?) vuoksi. Sitten aika yllättäen tämä muuttuukin joksikin paljon jäsentyneemmäksi. Soitto on omaan korvaan erinomaista. Soundit ehkä hieman joissain kohdin hieman harsh omaan makuun mutta se voi kyllä johtua kuuntelustakin (kuuntelen halvoilla hifi-kuulokkeilla). Kivoja rytmillisiä juttuja siellä välissä pitämässä mielenkiintoa yllä. Kivasti sointukulku pitää jännitteen yllä tuossa voiko vitutukseen kuolla kohdassa. Kitarasoolo oli vaikuttava ja jotenkin sopi tosi luontevasti tähän. Samoin lopetus on täydellinen.

Hallittua reggae-rock-kaaosta yli kymmenen vuoden takaa. Hyvin on biisi kestänyt ajan hammasta. Humoristinen sanoitus on totutun persoonallinen ja vokalisointi valittuun genreen hyvin istuva. Soolokitarat soivat varsin mallikkaasti hyvin toimivassa sovituksessa, jonka instrumenttien määrää en lähde edes arvailemaan. Teknisessä toteutuksessakaan en löydä mitään huomautettavaa. Jos jotain saa kuitenkin toivoa, niin kertsi olisi saanut olla napsun verran tarttuvampi. Mutta, mutta ..... tekijänsä näköinen mainio veto.

Hyvät sanat ja kiinnostavat soittimet. Kitarat taas oikein mallikkaat. Sulla on tuota osaamista monista jutuista, niin kyllähän näillä päästään jo pitkälle sinne missä kaikki kuulostaa jo hyvälle.

Vuosikerta Rickbaytä! Kitarateemassa hieno soundi. Groovesta pidän, sellaista rockreggeita mitä tehtiin 70-luvun alussa. Vika varmasti minussa, mutta miten jotenkin nämä synkemmät teemat ja ulosannit uppoavat paremmin. Jos pitäisi arvata, niin toimit jotenkin niin, että teet pohjat ja sitten kirjoitat sanat erikseen ja sitten lopuksi sävellät sanat?

Sävellyksenä tämä kiinnostava, outo. Näistä biiseistä tykkään siitä, että ne on väritetty aina yksityiskohdilla ja erikoisilla äänillä ja soitin valikoimilla. Musiikin harrastajana näitä on antoisaa kuunnella, kitaristina tykkään etenkin soolo-osiosta. Bassossa aika jännä soundi. olisiko näissä uusimmassa vähän "kirkkaampi".

Biisissä on sanomaa ja toteutuksessa on käytetty älykkäästi huumoria. Taidokkaasti vedetty skitalla sooloo ja kaikki muutkin tämän tuhdin annoksen ainekset. Ähkyksi asti ei onneksi kuulijan kylläisyys täyty, vaan on kuunneltava uudestaan. Jos kertsi olisi hieman koukuttavampi, en yhtään ihmettelisi tämän uppoavan jopa "aina niin kaikentietäviin" radion musiikkipäälliköihinkin.