Tuntui pitkäveteiseltä kuunneltavalta. Ei antanut uusia elämyksiä.

Eipä kyllä vaikuta kovinkaan genrejä rikkovalta meiningiltä. Väsynyttä perusmättöä.

En oo blackmetallin suuri ystävä, mutta tiukkaa soittoa

Kaaosta tarjoillaan. Särökitarat ja vokaalit riipivät hienosti. Kliiniset rummut eivät vaan oikein istu kokonaisuuteen. Kieroa riffiäkin pukkaa kahen minuutin paikkeilla. Vähän liian brutaalia tavaraa omaan makuun, mutta tämähän se genren idea onkin, eikä mikään sliipattu sinfonia. Neljää minuuttia kun lähestytään niin homma tuntuisi menevän ihan lekkeriksi ja sirkusteluksi, mutta onpahan ainakin mielenkiintoista kuunneltavaa. Mitenkähän tähän mahtaisi BM-puristit suhtautua. :D

Tää kappale on nyt siitä jännä, että vaikken oikeestaa tälle lämmenny paljoo ollenkaan, niin tää piti kyllä mielenkiinnon yllä todella hyvin. Välillä tuli juttuja, joista en tykänny ollenkaan. Sit yhtäkkiä tuliki juttuja, jotka ei ollukkaa yhtää hassumpia, niinku nuo kitarat tuossa 3-4 min paikkeilla. KIEHTOVAA. Kyllä tän jaksaa kuunnella ihan tuonne kuuteen minuuttiin, en kyllästyny. Ja tuo loppu oli tosi hukuttavan massiivine. Taisin mä ehkä vähän lämmetä tälle sittenki. Mut sillee kummasti.

Oikea rumpali kehiin tai sitten Limbonic Art tyyliset ohjelmoidut rummut. Blackmetal pitäisi olla kaaosta ja vapautta normeista ja tässähän oli pitkään aikaan todellakin venytetty raja-aitoja. Vokaalitkin menee välillä Shagrath osastosta aina Attila Csiharin saakka. Oikeasti. Jatkakaa. Jokin tässä puri hemmoon joka kilahti pahasti Immortalin Battles in the north kiekkoon vuonna 1995.

Varsin mielenkiintoinen teos. Tunnelma heittäytyy duuriin vaihduttaessa aivan toiseksi, ja pääsee parhaimmillaan todella mahtipontisiin ja viihdyttäviin mittoihin. Örinästä oli juuri sellaista mitä kunnon blackmetallilta odottaisinkin.

Kieroutunutta ja outoa meininkiä. Paljon oli hyviäkin ideoita, mutta lyhyempänä skulaisi mielestäni paremmin.