STAM1NA

Alrighty, pitkästä aikaa voisi arvostelua kirjoitella. Arvostelu koskee tätä uusinta julkaisua kokonaisuudessaan. Ensikuuntelun jälkeen sanon, että tavarassa löytyy jonkin asteisia koukkuja ja soundit toimii kokonaisuudessaan varsin mukavasti jne. Mutta otetaas homma tarkempaan tarkasteluun: Elikkäs, aloitetaan vaikka sävellyksestä. Sävellyspuoli on melko suoraviivaista metallijytkettä pienillä, vaikkakin nykymaailmassa kovin yleisesti käytetyillä rytmikikoilla varustettuna. Kappaleessa "Syvimpään Sidottu" Damion goes Stam1na aika vahvasti, ainakin omaan korvaan pisti tällainen vaikutus vahvasti. Rytmitys, puhdas kuorotsydeemi ja riffitys on hyvinkin Lemi-kylän rässimaakareiden uusimman levyn kaltaista tavaraa, mutta sen tekee tällä kertaa Mikkelin Damion. Noh, se on kunkin subjektiivinen näkökulma, onko se hyvä vai huono asia. Mutta kukin tyylillään. Sävellyspuolesta on vaikea sanoa mitään pahaa, muttei siellä mitään todella jännääkään tapahtunut missään vaiheessa julkaisua läpikuunnellessa. Vähän progea tai muuta perseilyä olisi ollut hauska kuulla. Eli yhteenvetona, ei mitään pahaa sanottavaa... ja siihen se jääkin. Synat oli hyvä ratkaisu pehmentämään kitaroiden soundimaailmaa ja luomaan tietynlaista äänipeittoa taustalle. Soundeista. Soundit toimii kielisoittimien kanssa mukavasti. Vielä lisää kitaravallia peliin, niin potkii kivasti! Rumpujen basarisoundi on kyllä kovin munaton, se kuuluu, muttei potki. Siinä ei ole minkäänlaista bassoa, niinkuin BASSOrummun pitäisi toimittaa. Se naputtaa kivasti tahtiin taustalla, muttei toimita korviin mitään groovea tai potkua. Kuulostaa siltä kuin kapulalla löisi hiekkasäkkiä. Muuten rummut kuulostaa varsin kivalta, ei liian kliinistä tai teollista soundien puolesta. Kitarointi. Kitarointi on aika perusriffittelyä, ei sinällään kauheasti erikoista sanottavaa. Hyvin sitä soitto kulkee, mutta fiiliksestä on vaikea saada kiinni. Sooloissa ja clean soundissa olisi voinut hyödyntää enemmän sustainia tai muuta fiilistelyä. Välillä pulpahtelevat akustiset osiot tuo kivaa maustetta, mutta toisinaan vähän tuntuu siltä, ettei ne johda mihinkään. "Mättö - akustinen - mättö"-kaava toimii periaatteessa ihan kivasti, mutta jonkinlaista crescendoa tai dynamiikkaa olisi voinut hyödyntää enemmän, kuten "Mättö - hiljennys - akustinen - nousu - crescendo" ja jysäytetään se mätön eka isku kuuntelijan korvasta perseeseen asti. Mutta siinä jyllää ja fiilistelee, toimii se näinkin. Näin minä näkisin asian tai hyödyntäisin riffejä. Basso. Basso naputtaa kivalla säröllä taustalla, muttei toimita paljoa virtuoosimaisuutta tai koukkuja sen enempää. Pieni sooloilu bassolla ei tee pahaa, luo mielenkiintoa tunnelmaan. Mutta toimii, enemmän ensi kerralle sitten. Rummut. Rummuista mainitsin jo soundien puolesta, joten nyt sitten soittotatsi ja kompit käsittelyyn. Kompit naputtaa kivasti, 16-osa basarinakutusta olisi voinut olla jossain kohti potkimassa ja tuomassa enemmän voimaa riffeihin. Blastbeateissa sanon sen, että blastbeat, jossa haikkaa lyödään 1/4-tahdissa ja virppa hakkaa triolina 1/8(vai onko se 1/16)-tahtiin, niin sitä kannattaa käyttää harkitusti. Vaikka se on kevyt tapa blastailla, niin se rankempi 16-osa vuoroblastitykitys(miten sitä nyt paremmin voi kuvailla..) toimii aina parhaiten. Vähän jotain kikkailua Martin Lopezin tai Hellhammerin tyyliin sekaan, niin toimii loistavasti. Mitä enemmän setin takana tapahtuu ja se groovaa, niin se ei ole koskaan pahasta. Laulut. Korina on jokseenkin vaikeaselkoista ja tasapaksua. Sen sävelkorkeus, nyanssi jne. ei muutu missään vaiheessa eikä laulajan ääni tunnu pääsevän oikeuksiinsa siinä määrin, mitä kappaleet vaatii. Ilmeisesti laulut on vain vedetty purkkiin eikä mitään lisäyksiä tai stemmoituksia ei ole vaivauduttu tehdä. Ja pitkiä huutoja olisi voinut olla jossain kohti, muttei niitä oikein havaittu näissä biiseissä. Laulajan kestävyyttä jne. olisi kiva kuulla. Puhtaat lauluosuudet on ihan kivat basso/baritoni-alalla, mutta tenoriakin olisi kiva kuulla seassa tuomaan fiilistä sieltä jostain korkealta. Mutta voimaa, sustainia ja mahtipontisuutta lauluihin, niin saadaan kaikki irti ihmisen ominaisesta äänestä. Yhteenvetona: Homma toimii perusasioita myöten ja homma natsaa suurimmalti osin sävellyksen ja soundien puolesta. Koukkuja, kikkailuja ja dynamiikkaa olisi voinut olla, että kappaleet pitää vaativankin kuuntelijan mielenkiinnon kappaleessa eikä Spider-pasianssissa. Tietynlaista persoonallisuutta ja taiteilijamielisyyttä kehiin, niin jää biisit paremmin mieleen. Nyt nämä voi tiivistää aika pitkälti "ihan toimivaksi metalliksi". Toiset on minimalistisempia taiteen suhteen, mutta arvosana ei ole ihan minimalistinen ja se on 7½ ja pyöristyy arvosanaan 8. Se on ihan hyvä arvosana hyvälle kokonaisuudelle, joka kaipaisi vähän jotain maustetta sekoittamaan sopan koostumusta. -Isth kuittaa.