Tässä on jo munaa tässä biisissä, valmista radiokamaa. Tosi kivan kuulosta.
Korvat tykkää kun flow on hyvä ja soundimaailma hieno. Kaikki toimii

Mä joudun aina lukee sanotuksia samaan aikaan kun kuuntelen sun biisejä. En oo ihan niin pro vielä tän puhelaulun kanssa, ja sä oot nii sulava että sä valut mun korvista läpi. Flow on välillä niinkin tasahakkausta, etten osaa kiinnittää enää huomioo sanoihin. Kuulen vaan takatakatakataka, kaikki tavut on niin kohillaan ja lainit matchattu melkein laskimella. Tekee vaikeeks keskittyä, kun ei tarjota mitään koukkuja, särmikkäitä kulmia mihin tarttua. Toki kääntöpuolella taas on ehdottomasti yks parhaista riimittelijöistä mitä edes tiedän, onhan tuo ihan tajuttoman taitavaa touhua. Kun tekstiä seuraa messissä, löytää kyllä hienoja sanaleikkejä ja siitä tykkään. Toivosin vaan, että flown ja tekstin mielenkiintoisuus vois elää vähän enemmän harmoniassa.
Otson biiteistä oon tykänny aina. Ei niitä mun ykkösjuttuja, kuulostaa vähän liikaa mikseriräp-biiteiltä, mutta tosi taitavia. Choppailu sun muu twisti uppoo muhun aina.
Tosta kertsistä vielä lisäplussaa, siinä on jotain joka iskee muhun. Yleensä tollanen ns. popimpi kertsimeininki ei oo ihan mun juttu, mutta ehkä toi kielellä leikkiminen voittaa mut puolellensa.

Otso on kunnon rytmikone. Rummut toimii hyvin ja niissä on kaikkine stoppeineen paljon elävyyttä. Stopeista puheen ollen noi vinyylipausetukset on kans hauskoja, niitä tosin olis voinu käyttää ehkä vähän säästeliäisemmin.

Oon huomannu sun kirjotustyylistä, että lähes poikkeuksetta sulla on eka verse sellanen 8:n arvonen, mutta jo toisessa verssussa oot ihan liekeissä. Toinen verse on aina se, mikä mut sytyttää näissä sun biiseissä. En siis sano, että eka verse olis aina huono ja se aiheuttais biisille huonon startin, enkä osaa sanoa, johtuuko se sanotuksista, flowsta, tunnepitoisuudesta vai mistä, mutta joku siinä aina on.

Veezayn miksauksia kehuin jo sen omassa levyraati-kipaleessa sen verran, että pidän mun kielestä sillee ihan vähän vaan ruskettuneena. Tuskin tarvinnee ees sanoa mitään, ku mikseriläinen sanontaki sen jo sanoo: "Tiukkaa, ku Veezayn kompressointi."

Ei oo omia suosikkeja sun tuotannosta, mutta ei myöskään huonoimmasta päästä. Parilla muulla kipaleella olisit saanu kympin, mutta ei nytkään kaukaa liippaa.

Nyt täytyy tehdä "paljastus", olin 90-luvulla lökäpöksyskeittari ja kuunneltiin Nueraa paljon, koska kaveri tuntee "erään Petrin" kyseisestä kokoonpanosta. En tiedä onko tässä varsinaisesti mitään samaa, mutta jotenkin tuli sellanen nostalginen olo ja nautin tästä biisistä, mun mielestä tolla äänellä ja taidolla on kaikki mahdollisuudet menestyä suomen rap-genressä. Vaikken nykypäivänä diggailekaan yhtään tällasta musaa, niin tää kyllä iskee, tää on hyvä. Ei oo paljon kritisoitavaa, ehkä kertsin artikuloinnissa on jotain, lähinnä sana "päälle LAITA en sitä" on ainoo asia mikä pistää korvaan.

ensimmäinen biisi levyraadissa jota olen aiemmin kuunnellut melko ekstensiivisestikin sattuneesta syystä.

(in hindsight, tämän olisi voinut limitoida noin 0.7235-ja-kaheksa desibeliä hiljaisemmalle tai käyttää vähän vähemmän aggressiivista waveshaperia masterointivaiheessa, mutta toisaalta tälleen pitkähkön tauon jälkeenkään en kuullut mitään rumia särähtelyjä tai ikäviä pumppauksia äänentasoissa, joten kompromissini lie onnistunut.)

biitin alkuun olisi voinut tulla vähän joutuisammin keskiäänimatskuja tai jotain lisäsisältöä, nyt siinä ehtii muodostua vähän awkward fiilis ennen kuin eka verse alkaa. ehkä se on tarkoituskin? noin muuten toimiva biitti erityisesti just näiden vokaalien kanssa - kokonaisuus on svengaavan chilli. vinyylistopit ovat hauska mauste ja rytmittävät kivasti kokonaisuutta.

räpeissä on ihan hauskaa läppää ja hyvä, vaivattomalta kuulostava flow. merkitys sanojen takana on just sopivan diippi, koska nyt on tarkoitus löhötä sohvalla ja nauttia yksinkertaisista asioista eikä pohtia ratkaisuja lähi-idän ongelmiin tai parannuskeinoa syöpään. koko biisi pistää pään ja jalan nytkymään huomaamattakin. tykkään myös kertsin vähän driftaavasta rytmityksestä, koska lopulta kaikki kuitenkin loksahtaa kohdalleen ilman että missään kohtaa on edes kuulostanut oudolta.

miellyttävänkuuloista feelgood-matskua. meinasin ensin vähentää pisteistä puolikkaan pelkästään siltä varalta etten sittenkään osaisi miettiä biisiä objektiivisesti oman miksaukseni takia, mutta toisaalta vitut - biisi on sisällöltään ja toteutukseltaan arvosanansa mielestäni ansainnut.

Räpit on aika tiukat. Ja tuotantokin. Mut kertsi kuulostaa jotenkin menevän off-beattiin. En tosin tykkää niin kovasti tämmösestä räpistä, jossa on kyllä keksitty jokin hauska aihe, josta vetää, muttei keksitty mitään syvempää merkitystä sanojen taakse.

Jos tarkennan vähän. Ite aihe tuo mieleen vähän jonkin Pyhimyksen Toisen miehen laulun, mut aiheen käsittely tuo mieleen jonkun The Gambitin Bulevardin. Liian rento fiilis (siis sanoituksissa) siihen nähden, että kuitenkin koko elämä tuntuu menevän ihan perseelleen tietyistä kohdista päätellen (esim. "ja laskukasaa isompi ei oo kun mun dvd-pino"). Kuulostaa siltä, että tää aihe on vaan keksitty, ja siitä on räpätty, mutta mitään omakohtaista tunnetta ei oo saatu mukaan.

tosi kuin vesi

Tää on niin paska biisi, ettei ketään kiinnosta edes kommentoida.