Heti aluksi suljin kommenttiruudun, ja käynnistin muistion. Ettei kaatuminen tai vastaava laita tajunnanvirtaan harkintaa. Aluksi totean lyhyesti, että kaunista. Teet usein tutkielmaa kuulijan reaktiosta johonkin itsestäänselvyyteen, nyt koen kuulijana saavani tulkintaan hieman apua. En niin, että hämärä korvais mitään suoraa jankkaamista, vaan niin, että palapelissä on kehysten sijaan edes horisontti oikella puolella. Tai oikea lienee melko vahva ilmaisu, sillä puolella millä luulen sen olevan. Kuvittelen heti kaksi (fiktiivistä) henkilöä ja heidän tapansa kokea kappale; Nuori idealistityttö ja kyyninen, hieman irstas mieshenkilö. Heidän kontekstinsa tekstiin eroavat toisistaan voimakkaasti so. tekstin luonne peilaa kuulijan tuntemuksia niin voimakkaasti, ettei kuulijan tarvitse käyttää voimavarojaan tekstintulkintaan. Lyhyen kärkevän kapitalistisesti tämä tarkoittaa sitä, että joko tykkää tai ei tykkää, kuitenkin niin, että molemmat jengit jakautuvat vielä kahtia. Ristiriitojen aiheuttaminen ajatteluun taiteella on mielestäni nautittavaa, ja se riittäisi tekemään tästä kappaleesta merkityksellisen jo runonakin. Sopiva sävellys, laadukkaat sessiosoittajat sekä (harvinaista nykyään) tyylitajuinen tuotanto kruunaavat paketin. Kokonaisuus on uusista kappaleistanne onnistunein. Oman kontekstini aiheeseen jätän mielikuvituksenne fiktion tasolle.

Hyvä Anna, Hyvä Anna, Hyvä Antti, Hyvä Marko, Hyvä Jussi! Tykkään ihan hulluna!