Tällainen musiikki sisustaa. Huurrekukkia ja kylmää olohuoneen nahkasohvan nurkasta. Hienoa usvaa kiertyy kattokruunun ypärille. Vocoder-efekti: huonekalut puhuvat. Iso vaalea kukka odottaa kylpyhuoneessa lavuaarin reunalla ruskeassa muoviruukusssa.

Haikeaa on melodiointi, mutta kyllä arvon Jusuf on parhaimmillaan silloin kun sydän on kunnossa ja surut on pyyhitty pois jodilla sekä huumori osoittaa kohti heikkoja jäitä ;) Eli niitä koordinaatteja kohti on kurssi oiva, sanoisin!

Ihan metka melodia alussa. Jotenkin vaan olisi toivonut että biisi olisi kasvanut vähän enemmän, nyt jäi vähän köykäiseksi. Jotain synamattoa ym. ainakin joihinkin kohtiin ois voinu kokeilla, juu mutta ei kumminkaan hassumpi veto.

Aika mielenkiintoisen kuuloista. Surua tästä ei omalle korvalle tekemälläkään, pikemminkin jokin mystisyys tässä on enemmän läsnä. Idealtaan hauska, mutta kaipaisi omalle korvalle enemmän elementtejä.

missä se suru on? Kiva kipale muuten.

Kyllähän tämä jossain pelissä olisi voinut hyvin olla. Hauskakin jopa paikoin.

Ihan kivoja juttuja tuolla oli. Tosin biisi on liian tasapaksuhko. Erilaisia juttuja lisää.

Soundeiltaan jykeväpohjainen. Rumpusoundi voisi olla kuitenkin virvelin ja haitsun kohdalta vahvempi ja enemmän tilatuntuisempi, haitsu on ehkä liiankin konemainen. Alakuloisuus on havaittavissa, mutta selkeä surullisuus uupuu. Mieleen kuvastuu robottitanssija.

Olipas paljasta kuunneltavaa kun välillä ei ole kuin rumpuraita taustalla. Muutamia vauhdikkaita hetkiä tässä koetaan, mutta kaipaisin itse enemmän variaatioita ja evoluutioita. Eipä tässä paljoa ehdi tapahtua, ja hissimusiikiksikin turhan masentavaa.

En kyllä nyt tiedä mitä tästä sanoisi. Söpön kuuloista rallattelua. Ehkä kävisi hyvin jonkin pelin taustamusiikiksi.

Jotenkin minulla tuli ensimmäisenä mieleen Crash Bandicoot -pelimusiikki tuosta alusta.

En täysin saa surullisesta fiiliksestä kiinni, enemmän melkein iloselle puolelle menee omat fiilikset. Toimii tietysti jokaiselle eri lailla.