Menkkä ratioon siit tämmösiä soittelemast. Täällä saa enää me amatöörit rauhassa musisoida ku tämmöset hienoudet tulee hillumaan hienoilla biiseillään. Jos avaisin radion ja sieltä tulis tää niin en aattelis että "mikähän aloittelevien artistien biisikilpailu tääl on nyt menos" vaan olettaisin kuuntelevani jotain Zen Caféa tai mitä niitä nyt on. Mut en mää tämäntyylisestä musiikista muuten jaksa innostua, saati sitte tietää millaista tämän pitäisi olla, joten sanon vaan että ihan jees.

ihan kuin noi kitarat ois ihan hintsusti epävireessä keskenään, vai onkohan mun sävelkorva vasta heräilemässä? hirveästi varsinaisia vikojahan tästä ei löydä, ja meininki on yleisesti aika turvallisen tuntuista. ehkä sen voisi laskea taas kevyeksi viaksi, kun yleisfiilis jää kuitenkin ehkä hivenen liian laimeaksi mitä se voisi olla esim. kertseissä. en ole ihan varma miten hyvin noi filtteröidyt konerummut sopii tähän biisiin, kun yleismeininki on kuitenkin niin paljon rokimpi. ehkä ekassa säkeistössä noi rummut ois voinut olla enemmän esillä ja muu soitantokin ois voinut muuttua vähän minimalistisemmaksi taustanäppäilyksi, ja kertsi ois voinut räjähtää sen jälkeen päälle ihan uudella tavalla. laulu voisi samalla irrotella enemmän, mut toisaalta en tiedä, miten sellanen toimis sun äänellä. nyt tuntuu, että olet vähän sellainen sivustakatsoja, etkä niinkään kertoisi omista kokemuksistasi. vireessä toki pysytään ja soundi on muuten ihan miellyttävä. biisin lopetus oli veikeä. miksaus toimii.

Maukasta kitarointia. Se jäi mieleen. Viimeisten kertsien kohdalla huomasin sanoituksen menneen ohi. Uudestaan.
Peruksen kitarat soundaavat tosi hyvältä. Miksaajalle moi, on onnistuttu. Slide-väli ja soolon tango toimivat myös hienosti. Kertsi jää vaisuksi, vaikka soitannollisesti kasvaakin: laulu kaipaa lisää raivoa, jää puhalteluksi. Pitäisi tulla kivun kautta. Se laulu.
Sanoituksessa on hienoja pieniä hetkiä. Mutta on kovin lohduton tämä sanoma. Loppuun pitäisi tulla aina toivo.

Jo ensimmäisen puolentoista minuutin kohdalla voi sanoa, että tää on paljon mielenkiintoisempi ja taiteellisilta ansioiltaan kiinnostavampi biisi kuin se edellisessä raadissa ollut Heiskasbiisi. Hyvää soitantaa. Säkeistöjen (ja c-osan) soinnutukset on tiukat ja tuommonen vähä Zen Cafe-meininki välittyy, varsinki laulusta. Samaa meininkiä oisin ehkä toivonu kertsiinki tuon tavanomasemman rallatuksen sijasta. Mut tuotannon särmättömyydestä kertoo jo aika hyvin tuo et kaikki luulee noita rumpuja konerummuiksi. Laitetaan 8!

Mukavasti noita konerumpuja yhdistetty tohon "luomumpaan" rokkisaundiin. Säkeistön kitarakuvio on hieno, bassollakin makeita filliääniä. Tää paranee jokaisella kuuntelukerralla, ihan ilmiselvästi. Kertsin sävellaji on ehkä rahtusen liian matala, veikkaisin että korkeammalta laulettuna se lähtisi ihan eri tavalla käyntiin. Tai siis lähtee se nytkin ihan mukavasti, tuntuu vain että sen hittipotentiaali on nyt jäänyt jalkoihin. Zen Café tästä tulee mieleen musiikillisesti, ehkä vähän tekstienkin puolesta, mutta on tuo sun äänes kuitenkin niin erilainen kuin Putrolla, että nou hätä sen suhteen. Kitarasoolosta en tykänny yhtään, ns. ampiaisvibra ei oo koskaan kivaa kuultavaa. Muutenkin aika mielikuvitukseton tuo soolo. Tempon puolitus rummuilla siinä soolon alla oli tosi jees, kertsi lävähti kivasti sen jälkeen. Arvosana tälle on ihan ehdoton kahdeksikko. Sen huonompi tää ei vois millään sovituksella olla, mutta ysiä en anna koska Hitl.. Eikun siis koska kitarasoolo ja kertsin aavistuksen liian alhainen sävellaji sun äänelle.

Oikein kivasti poukkoilevaa suomipoppista. Onko tässä Samuli Putron vaikutteita haettu? On on. Ihan varmasti on. Sen verran voimakkaasti tulee mieleen Zen Cafen aikainen tuotanto. Minähän en Zen Cafesta kauheasti pitänyt, perusteluna siihen riittänee ällöttävän imelä "Todella kaunis". Te ette ole sellaista biisiä ainakaan tietojeni mukaan tehneet, joten samanlaista riippakiveä kannettavananne. Laulaja laulaa muuten vähän pidättyvästi. Miksei voisi repiä täysilläkin? Muilta osin paletti on kuosissa.

Pidän kappaleen kitaroinnista. Kitaroinnin ja "huolimattoman" laulun muodostama symbioosi toimii varsin hyvin etenkin säkeistöissä. Kertosäe on varsin populääri, mikä tekee kappaleesta varsin helposti lähestyttävän. Ongelma meikäläisen kieron korvan vuoksi on siinä, että melodia ja poljento kertosäkeessä on jokseenkin kulunut. Myöskään laulu ei minusta toimi niin hyvin kertosäkeessä kuin sen pitäisi... jää ehkä jotenkin ponnettomaksi etenkin soitantaan verrattuna. Teksti on ihan toimiva. Aihe on vähän kulunut, mutta teksti on kuitenkin kirjoitettu ajatuksella.

Tuttua Lassi Heiskaslaatua. Soitannollisesti ja tuotannollisesti tasokkaan, joskin särmättömän, kuuloista. Ei mitään valitettavaa siltä puolen. Onko konerummut, kuulostaa vähän nakuttavilta?

Ongelmaks mulla sun musiikin kanssa muodostuu se, että tää on täysin kaikkea muuta mistä mä pidän musiikissa. Tai siis perusarvot on toki samat, tarttuvuus, toimiva soitto yms, mutta musiikillisesti ja lyyrisesti sun tuotanto ei mua puhuttele. Ja tuntuu aina pahalta verottaa sun "pisteitä" sen takia, koska et sä varsinaisesti tee mitään väärin.

Jos joku parantamisen arvoinen asia tässä on, niin tuo laulu. Se on vähän elotonta ja tollasta "laulelua". Kertsi pitäis laulaa ihan täysiä, tunteella. Nyt kuulostaa vähän siltä ettet oikeesti tarkota sitä mitä laulat. Joskin muistaakseni tuoreemmissa teoksissas oot mallikkaasti korjannu tän epäkohdan.

Laadukkaan kuuloista poppista, ei ihan normikierrolla ja synasoundeilla maustettuna. Miksaus ja äänentasot hyvin kuosissa. Kertsi tarttuva, vaikka ääniala vois ehkä olla 1-2 pykälää ylempänä, että tuo kertsin lyriika olis linjassa laulun kanssa. Oivallinen ja tarttuva piisi joka tapauksessa.