Taisit nähdä niitä tähdenlentoja sillon loppukesästä? Pikku kilkutukset ja suhinat luovat kappaleeseen kiitettävän vahvaa temaattista kosketuspintaa. Yleinen tuotanto saisi tässäkin olla sellainen että ns. hiljaisten kohtien ja kovempien kohtien välillä olisi selkeä dynamiikka-ero. Mikäli RI:SAn viimeisestä julkaisusta voi päätellä jotain olet alkanut käyttää aika reipasta master-limitointia, mistä taas olen itse pyrkinyt aina vain enemmän poispäin. Mielestäni kappale suorastaan huutaa sitä, että padeilukohdat tuntuisivat voimakkaamalta kuin pelkät kitaravetoiset osiot. Sävellyksellisesti, rakenteellisesti jne biisi on varsin passeli, mutta mielestäni kohtuu minmialistinen biisi tarvitsee avukseen aika selkeitä dynamiikkavaihteluita.