Se maailma minkä olen näistä Zharin teoksista pääni sisään rakentanut sai juuri uuden elementin. Tähän mennessä sielä on ollut lähinnä hyvin synkkää ja pimeetä, kylmää ja kosteeta luontoa, metsää, kuiluja, vuoria, ja erinäisiä olentoja jotka on lihaa ja verta, mutta tämän biisin mukana sinne ilmestyi jokin metallinen ET alus. Näis joissain muute saa lieviä aistiharhoja, mä rupeen haistamaan omituisia hajuja ku mä kuuntelen näitä.... kohta hakee piipaa auto pois....

Arvaappa kuule rupeeko tässä sekoomaan pikkuhiljaa, nii että joo. Päätäki särkee jo eikä viisu oo ees puoles välis..Ihan kiva maisema, sopivan synkkä ja kylmä. Mutta noi taajuudet on aika ikäviä korville, lisäks hieman tohon taustan metalliseen sykkeeseen kaipais jotain muutosta - tai oikeestaan haluisin sen kokonaan pois. Oikeestaan mää en tajuu ambienttiä ollenkaan, kuhan tässä lämpimikseni pölötän..

Saundimaailma on nimeen ja teemaan sopivan kylmä. Teos saa aurinkoisenkin päivään muuttumaan pimeäksi ja kylpemään kuunvalossa. Tämä voisi sopia hyvin jonkin kauhuelokuvan tai -pelin soundtrackiin.

Eniten ehkä ottaa korvaan se, että tuo taustalla soiva shuuu-uu-wuu ääni ei katkea missään vaiheessa. Jos se jossain vaiheessa häviäisi, se saattaisi aikaansaada tervetulleen suvantokohdan, jonka aikana kaikki vainoharhaisuudet suorastaan moninkertaistuisivat.
Muuten tässä on kyllä tällaiseksi teokseksi mukavasti vaihtelua, mutta ei onneksi niin paljoa, että muuttuisi turhaksi pilputukseksi. Pituutta tällä on myös aika paljon, ehkä omaan makuuni vähän liiankin paljon, mutta tyylilajia ajatellen se ei suoranaisesti haittaa. Loppu töksähti ikävästi, itse olisin ainakin feidannut sen kokonaan kuulumattomiin tai kehittänyt jotain muuta lopetukseksi.

Loppujen lopuksi oikein mainio synkkyyttä konsentroiva äänimaalailu. Tykkäsin.
P.S Eihän accent syttynyt?