Kappaleen rakenne on miellyttävän progressiivinen. Tässähän sitä on jo vähän happokaikuja kuusikymmentäluvulta. Tällaista fiilistä joskus tavoittaa kun tulee myöhään kotiin jostakin syystä unettomana ja erehtyy astumaan Tipukanalaan.

Yeeeeeeeeeeeeees!!
:-)

se puhe ei olis tarvinnu olla noin päällä, mut enivei....


right path!