Hmmm... Mikäli tavoitteena on tehdä musiikkia joka soi radiossa, tässä biisissä on potentiaalia. Tosin skarpattavaa löytyy ainakin englannin ääntämyksestä. Sovituksellisesti tuolla oli kivasti pieniä erikoisjuttuja kuten taustalla kumiseva sydämenlyöntisuhina/kaiku/kumu. Sointukulku on kovin käytetty ja ennalta arvattava, mutta siitä Peltsit ja Ilet vaan riemastuvat.

Mikäli tavoitteena on tehdä biisi jota minä haluan kuunnella, on työmaata vähän enemmän. Makuuni sointukulku on liian arvattavissa, eikä kappale erotu juurikaan siitä suuresta joukosta, jota kutsun nimellä radiomusiikki. Laajempaa tunnettuutta kohti tähdätessä pitäisi hioa kulmia (ääntämys, laulun pienet "virheet", soundien yhteen istuvuus), mutta minä taas rohkaisisin liikkumaan aivan toiseen suuntaan! Eniten pidin laulajan äänestä. Hetkittäin laulajaneidin soundi niekahtaa todella hyvänkuuloisiin sfääreihin ja stemmalaulu on kirkasta ja puhdasta. Soittimille soisin enemmän yksityiskohtia. Yllättäviä ääniä sointuihin, pieniä krumeluureja somistamaan musiikkipuolta, ettei kappale jäisi vain avosointu kahdeksasosien hakkaamiseksi. Rumpuihinkin lisää yksityiskohtia/fillejä, niin biisiin saisi enemmän pureskeltavaa. Kiitoksena mainitsen, ettei koko biisiä vedetty suoralla peruskompilla.

Soundeista sen verran että ne olivat kovin radiokkaat. Jos minun sieluni kielet olisivat näppäiltävinä, haluaisin että ylimääräiset synat, autotunet ja kitaravallit unohdettaisiin. Vähemmän kitararaitojen tuplauksia sun muita päällekkäisäänityksiä, niin musiikki hengittäisi paremmin.

Radion ystävälle tämä biisi olisi ainakin kasi, ellei ysi. Kaltaiselleni snobbailijapaskiaiselle se on seiska. Jos te teette sitä musaa josta te pidätte, niin tie on oikea. Varmasti.