alku haikeaa ja kaunista. Lopussa saadaan riittävä synkkyys kuvaamaan ko. päivän hilpeyttä.

Vahvaa kuin musta viini!

Tunteiden syvimmät olomuodot purkautuvat hiljalleen esille, lohduttomuus ja suru, siinä ovat ihmisen kaksi sisarusta, jotka seuraavat meitä koko elomme ajan.

Pianon tummasävyinen alakulo on ehdottomasti loisteliasta taitamista:Lenan käsissä on valta ja voima tehdä tunnelmat todeksi.

Kaunis ja surullinen oli tämä osio teoksesta, josta toivon mukaan kuulemme lisääkin.

Aika perinteinen ja vähän tylsänkin sentimentaalinen. Sellainen perus hyvä siinä mitä oli, mutta kuitenkaan jostain syystä ei onnistunut koskettamaan. Itse tapahtuma kyllä liikuttaa, mutta tämä fiilis ei jotenkin itselläni linty mitenään siihen. Näen niin paljon "rajumpana" kyseisen tapahtuman oikeastaan jokaisella asteellaan ja kaikkien aikakausien perspektiivistä käsin. Mutta joo. Biisi oli ihan perus kaunis ja itsessään toimiva, mutta jotenkin jäi vaisuksi. Perinteisen ylitsevuotavan tunteellinen. Kliseinen fiilis tulee tästä kun tätä kuuntelee. Ei todellakaan parhaasta päästä teikeläisen ylipäänsä hienosta tuotannosta.