Alussa oli hieman peruksia saundeja, mutta hyvin tämä omaksi biisiksensä muovautuu. Runsaasti ääniä. Täytyy laittaa valot pois. Makea kiihdytys n. neljän minsan kohdalla. Siittä kivasti alas taas ja uusiin saundeihin. tosi hyvän makuinen. Parhaimmillaan kerrassaan. Tykkäsin plopusta.

Yletön laupeus - pelottava käsite. Tunnelmissa en kuitenkaan ihan luostariin päässyt, joten kuuntelin ajattelematta nimeä. Kauniisti ahdistava, silti anteeksiantava - tulee mieleen. Ihmetystä aiheutti tuo rätinä vasemman kyynärpääni seutuvilla - alkuun se kuulosti hyvältä, mutta loppua kohdin alkoi rasittaa. Jokin kunnolla alas menevä perkussiivi olisi sopinut ehkä taustalle, mahdollisesti särötetyllä kaiulla..

Onpas laupeuden luostarissa mielenkiintoista menoa. Ei kyllä käy kateeksi sinne päässeitä tai joutuneita. On kaukana se rauha ja hiljaisuus, mitä voisin tuolla kuvitella olla ja on annettu ymmärtää. Epäilenkin, että luostarin on vallannut nyt joku muu ja sitä tässä toteutetaan. Alkoi oikein ärsyttämään, kun ei saanut kunnolla kiinni tai sitten se oli tarkoituskin. Kipale oli kuitenkin yhtä ja samaa, inhottavia ja iljettäviä ääniä toistensa päälle laitettuna. Kuitenkin sillä tavalla, että joutui keskittymään ja kuuntelemaan mitä kaikkea tuolla taustalla tapahtuu. Voi tätä yhtenäiseksi teokseksi ja onnistuneeksi sellaiseksi kutsua.

Rikottuja ääniä,
rikottua rauhaa.
Ei sääliä,
messut pauhaa.
Kuka asialla,
tietoa parempaa Haavalla.

Tässä sitä taas saa pohtia päänsä puhki...

Biisi alkaa ujelluksella, jossa on hieman konemainen fiilis. Kappaleen edetessä tulee kaikenlaista kolinaa ja säröistä rutinaa. Tästä tulee laupeuden ja luostarien sijaan mieleen jotain muuta, joku synkkä metsä jossa puiden henget valittavat, kauempana rakennetaan jotain luonnotonta, epäilemättä koneiden avustamana. Biisin lopetus oli heikoin osa tässä, kolinat vaan menivät pois ja tuli jotain epämääräistä, ärsyttävä jopa tuo kovempaa kuulunut soundi.

Soundit ovat enimmäkseen tunnelmallisia, hieman olisin vähentänyt rutinoita. Biisi on liian pitkä tällaisenaan, hieman yksitoikkoiseksi käy.

Erittäin outo kappale. Soundimaailma on todella vääristynyt. Musiikiksi tätä ei juurikaan tunnista vaan enemmänkin jonkun kauhuleffan soundtrack tulee mieleen.

Mutta tunnelman luojana tämä toimii hyvin ja kappaleen nimi antoi odottaa biisiltä jotain aivan muuta kuin mitä sisältö on. Jonkinlainen synkkä ja skeptinen asenne luostareita kohtaan tulee kyllä selväksi. Vähän pitkänlainen kipale tämä on ja pariminuuttinen tätä huttua olisi itselleni riittänyt.

Jos olisin ilkeä niin sanoisin että ylitaiteellista paskaa, mutta koska minusta tuntuu etten vain ymmärrä niin jätän nyt sanomatta. Kyllähän tästä kuitenkin se tunnelma välittyy ja kun se kai näissä oli idea niin mikäs siinä.

Mieletön skitsofreeninen kakofonia tässä ensimmäisen minuutin kirkkaissa äänissä ja särinässä. Takova pauke lisää tunnelatausta, sen kiihottuminen ja hidastuma on sairas. Kaikki rakentuu vain hullummaksi puolenvälin jälkeen. Tuntuu kuin biisi ympäröisi kuulijansa ja tässä pimeässä olohuoneessa, jossa tätä kuulen, joku voisi koskettaa minua kylmällä kädellään. Huij!

Kyllä laupeuden luostari varmaan tältä kuulostaa... Munkit kiertelevät ja kaartelevat ja etsivät sitä jotain... Niin taitaa tämäkin biisi tehdä...

Nyt jäi kyllä aika heikoksi toi kommentti, mutta kiva oli kuunnella...

luostarin tornin portaat ovat pitkät kuin mustan surman traumat. ylhäällä jumala ei tullut vieläkään, mutta tänäänkin sai hän olla edes vähän lähempänä. joskus rukouksista kantautuvaa meteliä on paettava torniin, usein meteli kaikuu pitkin porraskuiluja ja peilautuu kaariholveista. vaikka ei luostariin kuuluisikaan, voi siellä päästä lähemmäksi jumalaa. ainakin aivan lopussa.

Tunsin lievää epätasapainoa joidenkin äänten voimakkuuksissa. Tai ehkä oon kuuro. Tais alkaa vähän veltosti mut jo keskivaiheessa löysin itteni jostain kummallisista maisemista. Munkit hakkaavat lekalla katukiveystä kiihtyvällä tahdilla kaivon ympärillä. Ja turhautuvat.

Jotain itä-eurooppalaista maisemaa tässä on. Kylläkin myös pikkuisen spagettiwesternien värejä, tuo huminan tyyli tekee sen. Lnoksutus on hyvä, se tuo sellaista elämää siihen maisemaan. Muistatko sen hyvien pahojen ja rumien alkukohtauksen jossa se hevonen työntää sitä kaivopumppua? Siinä oli vähän samanlainen tuulen humina ja siten se klonksutus. Voisi tämä kyllä olla joltain itavalta-unkarin keskikokoisen kaupungin rautatieasemaltakin, aamuyöltä. Näin tarkassa kotikuuntelussa olen juuri tänään kyllä sitä mieltä, että tuota säröä on vähän liikaa. Se sotkee hiukan. Toisaalta jo huomenna voin olla eri mieltä, mutta nyt tuo humina, sen antama mahtava tila ja se klonkse oli tämän biisin kantava voima ja hyvin kantoikin.

Aika menettää merkityksensä tätä kuunnellessa. Taidokkaasti luotu
äänimaailma kaikkine yksitysikohtineen.
Biisissä selvästi ollaan suurten asioiden äärellä.
Sillä miten tämä on tehty ei ole merkitystä, vain tunnetilalla on merkitystä.
Pidin kovasti.

Vetoisessa, murtuneessa luostarinrauniossa kymmenkunta kauan sitten kuolleen nunnan haamua laulamassa itkuvirttä teknologian voitolle ihmisyydestä katkenneen kirkonkellonsoittonyörin takoessa tahtia surulaululle jota vain vain vainajien muistot kuuntelevat.
Tämä oli oikeasti pelottavaa enkä minä tänä yönä olisi niin välttämättä halunnutkaan nukkua...

No niin Jesuiitat jos ketktä hallitsivat estetisoimisen niin mystiikan kuin käytännön toimien osalta elämän kaikilla osa-alueilla,"tarkoitus pyhittää keinot" antaa varsin tyhjentävän kuvan musiikistasi/ilmaisusta.kuten kaikessa muös tässä on hyvät ja huonot.Sinä kuulut taitaviin ja humoristeihin sillä ylettömän laupeuden luostarissa jos missä no tilaa ilmaisulle. :)

Mielenkiintoinen yksityiskohta tähän kaikkeen on se, että jalassani oleva haava reagoi selvästi musiikkisi lähettämiin voimakkaampiin impulsseihin. Se, jos mikä, on outoa.

Mielenkiintoista, todella!

Itse en ole kyseiseen "musiikki"tyyliin kummemmin perehtynyt, enkä musiikiksi välttämättä luokitteisikaan. Tämä on taidetta.

Jotta tämä tuntuisi hyvältä, vaatisin rinnalle kuvia/videota/sanoja. Tokikin kappaleelle on annettu nimi, jonka pohjalle omia mielikuvia voi alkaa rakentamaan.

Kiitos äänikokemuksesta :)

Pelkää jumalaasi! Hamppukaapuun pukeutunut munkki puristaa kohmeisissa kourissaan valurautaista ristiään.

Kylmä ja ahdistunut tunnelma.

Satoja vuosia sitten hylätty luostari Athos-vuorella, turistien ja paikallistenkin saavuttamattomissa. Jos tarkkaan kuuntelee ja tuuli käy oikeasta suunnasta, saattaa kuulla öisin muistumia ikiaikaisesta resitatiivista.

Olen täysin arvostelukyvytön tämän kanssa. Surinaa, tämä on surinaa.

Luostarista kajahtaa. Ristiriitaisia fiiliksiä pyörii
jonkun uskovan päässä..omatuntoko siellä "kolkuttaa"?!
Mielenkiintoinen muttei kuitenkaan ihan sitä
parasta Haavaa.

Sen sijaan että surailisi munkkien vaellusta kolkossa luastarissaa... tuleekin yllättävä joukkoonkuuluvuuden tunne. Lyhty mäteen, huppu silmille ja messuamaan talvisen tuulen kolistaessa nurkkia. Kolkon hyisen tunnelman olet aikaan saanut...

Tää on jo kolmas putkeen noise/lo-fi vai mitä power electrikkiä onkaan.
Tähän alkaa päästä jo sisään ja tää shitti kuulostaakin paljon paremmalta ku nuo muut.
Jotenkin ulottuvaisempi ja toimivampi.

suht häiritseevää materiaalia tämäkin. itse en ole lofin suurin ystävä, tykkään noisesta jossa on hiukan kirkkaampia ja puhtaampia ääniä. ja säröstäkin tykkään kirkkaampana, esim pan sonic ja muu popimpi. kuitenkin melko hyvän äänimaiseman olet luonnut, esim tuo hakkaava soundi on paikoitellen jopa helevtin pelottava. ja puhtaampana tämä olisi mahtava jossain stressikauhuleffassa.

Junalonksutus kiva, parasta tässä biisiissä mielestäni se kurlaileva melodinen tekijä joissain kohdin. Kappaleessa on allekirjoittaneen mielestä enemmän yläpäätä kuin alapäätä, kahdessa mielessä. Se lopun kirliaunskautus teki samanlaisen vaikutelman kuin sydämettömän "höh?"-toteamukseen päättyvä hyniäminen.

Muta sis tykäsin kylä.

Uudelleenkuuntelu. Muuten oikein kiva, mutta tästä puuttuu jokin lisä. Samaa vain koko ajan, hiljaista osaa lukuunottamatta. Muutama lisä ja olisi ehkä voinut olla ysin biisi.

Paljon hyviä kommentteja tuossa, samat ajatukset pyörivät myös minunkin mielessä. Muuta en oikein sanoa, kun sanat on viety jo aikasemmin suusta :)

Veti taas jotenkin miettimään, että pidänkö kuulemastani paljon vai vihaanko sitä koko sielun voimalla. En osaa sanoa tähän mitään tyhjentävää.

En halua esittää piruittani paskaa, vaan olen ihan tosissani vilannut näitä... Tätäkin hion päivätolkulla, että kaikki nyanssit olisivat kohdallaan.... Kai minä sitten vain olen paska.

Minua häiritsi se aina väillä tullut ääni missä meinaa särkyä korvat (ei mitään tietoa että mistä/miten sen olet tehnyt)! :D

Tämä yksi parhaista biiseistäsi... Tähän biisiin on jälleen saatu sitä tunnelmaa oikein kunnolla...!

Uskonnon mystiikkaahan tässä on haettu... Omalla kierolla Haava-tyylillä tietysti. Mystiikkahan on tietysti vain yksi uskontojen psykologinen tekijä, joskin aika oleellinen tekijä.

Siellä ne kiertää temppeliä... Mantraansa hyräillen. Laupiaalla on monet kasvot. Palvonan keskipisteenä on joku toistuvaa ääntä aiheuttava asia joka loppupuolella kiihtyy ja sitten hiipuu. Jotain Freudilaista voisi tuostakin ajatella, vaikken otakkaan kantaa varsinaisesti Freudin teorioiden paikkansapitävyyteen. Hmmm... Mielenkiintoista. Tuollaisia ajtuksia se sitten herätti... ja hieman pohdintaa jälleen siitä mistä uskonnoissa perimmiltään onkaan kyse.

mielestäni tuo jatkuva 'taputtaminen' tai muu oli hyvä. tuo juna-asemakuulutuksen tapainen ääni toi turvallisuutta biisiin, jolloin ei enää 'pelottanut' vastoin kun olisi tähän sopinut. 'yllätyksiä' ei oikein ollut, jotka olisivat hyvin sopineet tähän. 5:30 alkava hiljaisempi kohta oli toimiva. hyvä kappale verrattaessa genreen.

Sopisi hämärän taidedokumentin taustamusiikiksi tai vaihtoehtoisesti kertomaan vaikka eurooppalaisten massatuhosta toisen maailmansodan aikana. Sopivan outo tunnelma mutta sen kaikki hyödynnettävyys on jäänyt jotenkin puolitiehen. Biisi ei vaan jaksa pitää otteessaan.

Mä en kyllä uskaltasi tehdä tällaista. On sen verran pelottavaa. Nuo matalat bassoäänet pilaavat tunnelmaa tekemällä tästä basistivitsin. Jauhanta on tällaiseen musiikkityyliin liian jaksollista, rytmistä. Muutenkin rakenne on turhan palikka. Enemmän yllätyksellisyyttä kaipaisin. Tosin tätä on mukavampi kuunnella (ainakin ensimmäisen kerran jälkeen) kun ei ole yllätyksellistä pelote-efektiä. Ei tämmöisiä montaa peräkkäin jaksaisi kuunnella. Enemmän variaatiota pitäisi olla. Parissa kohdassa tuo junamainen jauhanta onneksi teki hidasteluja. Sehän on periaatteessa hyvä kikka monottaa pitkään ja tehdä pieni poikkeama niin se vaan korostuu paremmin, mutta silti rakenne oli turhan dance.

tunnelma on aivan täysi kymppi loistokas!