No kylläpäs oli mielenkiintoinen! Laitoin kappaleen soimaan ja oletin tästä tulevan sellainen pidempi "luonto" -painotteinen lähes vanhan tarinanomainen tuotos, mutta kappaleen ollessa puolessa välissä, huomasin, että tämähän loppuu ihan kohta(!), joka asetti ihan toisenlaisen asennoitumisen itselläni kappaleeseen. 44 sekunnin kohdalla alkava "korkeampi" vokalisointi aiheutti meikäläiselle lähes paniikinomaisen tilanteen, koska kyseinen ääni kuullosti niin tuskastuttavalta, ettei voinut olla olettamatta, että nyt on jokin hirveä hätä! Suorastaan panikoiduin! Tunne oli juuri sellainen kuin karmaisevimmillaan se voi olla, kun jotain kaunista ja herkkää on meneillään ja kaikki se katoaa kuin silmän räpäyksessä ja tuska ja helvetti on valloillaan! Tuo fiilis kuitenkin laantui kappaleen jatkuessa samanlaisena ja pääsin tajuihini, että kyseessä olikin tuskastuttava musiikkiesitys näin loppua kohden, eikä tässä voi tehdä asian suhteen eikä tarvitsekkaan tehdä, kuin kuunnella loppuun(jos haleaa ja kuuntelin nyt ainakin. Akustinen kitara kuullosti äärimmäisen kotinauhoitteiselta, mutta äänen taso tasautui muiden äänten tullessa kehiin. Tässäkin kappaleessa taustalla on hyvin tällainen syksyisen harmaan ja sumuisen oloisen maiseman tunnelma, joskin näiden vokaaliosuuksien toimesta hyvin ankean vanhanajan meiningin, jossa sitten perheen isä tai äiti olisi lähtenyt suolle syystä tai toisesta surmaamaan ja hautaamaan omaa lastaan. Epämiellyttävä maku tästä jäi, mutta jos jotain tällaista haettiin, niin siinä kyllä onnistuttiin todella vakuuttavasti! olin latautunut melko voimakkaasti kappaleeseen, kyllä tällä varmastikkin jotain elokuvan taustamusiikiksi tai ääni/tarina levyn äänimaisema materiaaliksi kelpaisi! Mut huh huh :D