Onhan se nii herkkää, ettei tätä ainakaan krapulassa itkemättä kuuntelisi. Välillä laulu kuulostaa käyvän äänialan ylärajoilla, mikä hiukka häiritsee, mutta tavallaan sopii herkkään ja "helposti rikkoutuvaan" tunnelmaan. Tästä tulee myös kovasti mieleen Pamela Tolan Tyttö sinä olet tähti -elokuvassa laulama biisi. Siinäkin oli myös sanoitus puolella tuota "pieni lapsi" meininkiä. Kaikessa kokonaisuudessan tää oli ihan perus hyvä. Toimis jossain näytelmäympäristössä(<- yhteen vai erikseen?) tms. loistavasti.

Noinkin pitkäksi biisiksi kantaa hyvin loppuun asti, ei ollenkaan niin suoraviivainen ratkaisu kun mitä päällepäin odotin. Täytyy kuunnella vielä kertaalleen läpi tässä.

Runo on hieno, noudattelee tyylikkäästi tiettyä poljentoa ja alkuriplaa, mukaellen, vaikka sitten olisittekin rukannut sitä laulettavaksi. Varmasti hyvinkin henkilökohtainen, tiedän tunteen, joo. Selkeästi etenevä ns. tarina tai kerronta, voisi sanoa jopa ajatuksia herättäväksi, vähintäänkin inspiroivaksi. Sopi takuulla hienosti kyseiseen tilaisuuteen. Melodia taipuu hyvinkin ennalta-arvaamattomasti, joutuu keskittymään että saa nuo eri osiot erilleen tuolta. Se siis ehdottomasti hyvänä asiana, tälläisiä biisejä on muuten liian paljon, nousette sieltä ehdottomasti ylös.

Eevan laulu ehkä vielä korostaa tuota viestiä ja istuu hyvin tuohon pianoon, aivan kuin tuolla ennälle tehty kokonaisuudessaan. Pahin pelko tällä hetkellä lähinnä on, että ette mokomat tee mitään muuta kuin tämän, siksi olen varautunut ja jään ehdottomasti odottamaan enemmän näyttöä siitä, että tämä nyt varmasti sujuu niin mallikkaasti kuin miltä näyttää. Ettäs tiedätte.